lauantaina, helmikuuta 07, 2009

bangkok/koh tao, thaimaa

Terve!

taalla taas ollaan etelan lammossa juomassa margariittoja aurinkovarjon alla. toista se oli myanmarissa. piti ostaa pipot, hanskat ja takit kun saavuttiin maahan. sen verran korkealla oltiin osa ajasta ja olihan siellakin talvi menossa.
myanmar osoittautui vittumaiseksi valtioksi matkustaa. juurikaan mihinkaan ei paase ja jos paasee niin sinne pitaisi lentaa. kaytannossa siis keskimyanmarista pohjoisosaan menee yksi tie jota pitkin turistit saavat temmeltaa. siita poikkeaa n. 3 tieta hieman sivummalle joihin paasee hieman pienempiin paikkoihin. paatie seka pikkutiet ovat poliisien tarkistuspisteitten valloittamat etteivat turistit paase "epavakaille" alueille. teiden ulkopuolelle melkein joka osavaltioon voi lentaa osavaltion paakaupunkiin ja pois sielta. siella ollessa kaupungista ei saa poistua "epavakaiden olosuhteiden" takia.
nama "epavakaat olosuhteet" siis tarkoittavat sita, etta muutamat osavaltiot ja/tai alueet ovat julistautuneet itsenaiseksi, ja lopuilla alueilla viljellaan ja valmistetaan huumeita. joista rahat kilahtavat siis autoritaarisen sotilasjuntan taskuun.
kuultuamme niin paljon huhua ja muuta potaskaa myanmarista, paatimme ostaa opaskirjan koska kaikki olivat sanoneet valtiota vaikeaksi liikkua. mistaan ei saa selville mihin saa menna ja mihin ei. kuten meille myos kavi selvaksi muutaman kerran. opaskirjan olisi suoraan voinut heittaa roskiin. uusin painos oli vuodelta 2005.
ensinnakin, ei kannata yrittaa etsia logiikkaa valtion johdolta. hyvinkin fiksuina ihmisina he olivat 2005 vuoden lopulla vaihtaneet paakaupunkia. kaytannossa rakentaneet uuden paakaupungin johon ei kenellakaan ole asiaa. ei maan asukkailla, eika varsinkaan turisteilla. tieosuudella lahella kaupunkia kaikkien passit ja henkilokortit tarkasteltiin erittain patevien virkamiesten toimesta. virallisissa papereissa lukee siis etta niko & niko ovat euran tasavallasta kotoisin. tainnut olla ruskealla kirjekuorella olla tekemista miehien tyopaikan saamisella.
toiseksi, maahan iski vuonna 2008 erittan paha syklooni joka tappoi noin 200.000 ihmista ja tuhosi alueelta kaiken. kaytannossa syklooni nosti meren isolle alankoalueelle joka on yksi tiheimmin asutetuista alueista.
kolmanneksi, YKSIKAAN myanmarilainen ei pida sotilasjuntasta. junttaa vastaan on historian aikana aina sillointalloin ollut protesteja ja marsseja. marssit paattyivat aina joukkopidatyksiin ja pahoinpitelyihin poliisien toimesta. munkkien liittyttya protesteihin vakivalta poliisien toimesta loppui. 2007 tapahtui poikkeus: valtio nosti bensan hinnan viisinkertaiseksi jonka johdosta ihmiset narkastyivat ja alkoivat osoittelemaan mieltaan rauhallisesti marssien. myos munkit olivat mukana. poliisit ja armeija purkivat protestin pahoinpitelylla ja ampumalla ihmisia. monia ihmisia kuoli, mukaanlukien yksi turisti.
myoskin siis naista kolmesta syysta maan saadokset ja lait ovat muuttuneet nopasti, turistimaara on romahtanut ja kukaan ei pida hallituksesta. turistien kesken vallitsi yhtenainen tunnelma, baganin paasymaksua lukuunottamatta valtiolle ei anneta rahaa mistaan.

itse asiaan.
sunnitelmana oli menna keskimyanmariin mandalayhin, kayda baganissa, ehka vaeltamassa kiinan lahella vuoristoseudulla ja sen jalkeen ostaa mandalaysta vene ja meloa takaisin yangoniin. vituiksihan se meni mutta hauskaa oli.

meidan kohdallamme siis matka alkoi nain: lensimme yangoniin joka on entinen paakaupunki. (maitse valtioon paasee vain kiinan kautta). siella paatimme etta koska meilla on 24 paivaa aikaa etta lentomme lahtee takaisin, suoritamme yangonin tutkimisen jalkeenpain kun tiedamme paljon meilla on aikaa siihen ja paatimme lahtea suoraa entiseen-entiseen paakaupunkiin, mandalayhin. mandalayta kaytimme hubikaupunkina josta teimme bussin ja liftauskyytien kanssa tutkimusretkia lahimaastoon.
mandalayssa loysimme katukeittion josta sai ihka aitoa Lassi-juomaa. (intialainen jugurttijuoma joka on niko & niko raadin mielesta paras juoma maailmassa) karpasten maaran, paikallisen veden ja muutenkin yleisen huonon hygienian takia saimme tasta ihanasta juotavasta molemmille ripulin ja kuumeen joka jopolla oli hoystetty myos oksentamisella. mandalayssa meni siis nelisen paivaa sangyn pohjalla tekematta mitaan.
parannuttuamme paatimme etta emme lahde vaeltamaan viela koska fyysinen kunto ei ole parhaimmillaan. otimme bussin baganiin. baganissa oli siis kasittamaton maara erillaisia temppeleita lattanalla nurmikentalla, tylsaa eiko olekkin? ei ole. niita pallistellessa meni monia hetkia ja molempien mielesta visuaalisesti yksi parhaista paivista reissulta. suosittelen.
baganista paatimme toteuttaa laivareissu-unelman. ei onnistunut.
- veneen hinta oli liian suuri.
- se olisi pitanyt lisenssoida uusille omistajille
- olisi pitanyt ilmoittaa poliisille suunnitelmasta (jotka olivat sita mielta etta ei ole mahdollista)
- muutenkin kaikin puolin laitonta
teimme siis uuden suunnitelman, mutta veneilya emme hylanneet. lahdimme pieneen kylaan lahella bagania. chauk. chaukissa oli sellanen tunnelma etta eivat ole ennen lankkaria nahneet. n40 ihmista kokoajan kehassa ymparilla ja vanhemmat ihmiset kokoajan halusivat hyysata ja hakea tuoleja joissa istua jnejne. ei koskaan olisi uskonut etta vieraanvaraisuus voisi arsyttaa, mutta kun kisa on etta keta on vieraanvaraisin ja itse olet palkinto niin eipa ollut haavia.
ihmisten hammennyksesta paattelimme etta taalta saamme veneen, koska tieto lankkarien varallisuudesta ja turhista poliisijupakoista tuskin koskee tata paikkaa. toisin kavi. paikallinen immigration officer (jonka tehtava on pelkastaan lahettaa turistit takaisin) lahetti meidat kumipallona takaisin 10-kertaiseen hintaan. "you don't sleep here, you don't walk back, you don't go anywhere else than bagan...you don't, you don't etc etc...."
eli siis katkerina takaisin baganiin. suunnitelmasta jaljella enaan vaellus kiinan lahella vuoristossa. fyysinen kunto alkoi olla siina mallilla etta paatimme toteuttaa taman.
nyt reissusta selostettiin n viikko joten n. kaksi ja puoli viikkoa jai selostamatta.

juna lahtee 30minuutin kuluttua kohti thaimaan saaria joten jatkuu ensi numerossa...

Ko Tao thaikkulandia

Vaikka aikaisemmasta tekstista voisi paatella etta myanmar oli kakka maa ni kysymys ei ole siita vaan etta nikolla oli vereansokeri alhaalla kirjottaessa.

aikaa myanmarissa oli kulunut siis sittenkin noin 10pv kun pajahdimme chaukista takaisin
taman jalkeen lahdimme tavoitteleemaan moottoroiduin kulkupelein namshanin pikkukaupunkia. Matkaa taivallettavana oli n. 400 km mutta busseissa ja jeepeissa tuli silti istuskeltua 18 tuntia valilla matkanvarrella yopyen ja lamminta varustusta hankkien.
vaiva tuli kuitenkin palkittua sille namshan oli molempien mielesta ehdottomasti kaunein kaupunki\kyla missa kumpikaan on paassyt kaymaan. Kyla sijatsi lahestulkoon vuoren paalla luiketelevissa solissa, jotka oli alppityyliin rakennettu tayteen pienia puutaloja. Ymparilla avautui silmankantamattomiin vuoria joiden rinteet olivat taynna tee viljelmia ja niiden valissa satojen metrien syvyisia laaksoja joiden pahjalla kohisi erinaisia vesivaylia.
Perille paastyamme aloimme selvitella kuka olisi valmis opastamaan meita ja kyllahan asia hoitui lahestulkoon heti. Kavi myos ilmi etta meilla olisi mahdollisuus kavella takaisin namshanista edelliseen kaupunkiin kylien muodostamaa polkuverkostoa pitkin. Paatimme tarttua haasteeseen ja lahtea taivaltamaan 80km vuoristotaivalta. mutta ennen sita suoritimme lammittelyn kavelyyn ja lahtea opastajan johdolla 10km paahan lahikylaan uudenvuodenmenoja pallistelemaan.
Koko patikointi lenkki sujui jopa odotuksia paremmin vaikka nikon maha oikuttelikin hieman.
Painelimme 2 ensimmaiste paivaa niin tehokkaasti menemaan etta laskelmoituun kolmanteen paivaan ei jaanyt enaa pahemmin matkattavaa.
Yot nukuttiin matkan varella varakaampien kylalaisten luona jossa saimme myos ehka tahan asti kummallisimman nukkumiskokemuksen. Petimme tehtiin sellaisen huoneen lattialle jossa samaan aikaan katsoi telkkaria lahes tulkoon koko kyla.
Laskelmien mukaan yhdella hetkella huoneessa jannasi englannin valioliigaa 43 ihmista.

Reissusta selvittyamme oli aika lahtea takaisin kohti maan mahtikaupunki yangoonia muutamien pallistelypysahdysten varittaessa toki matkaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika säätöö. Vaik kieltämättä osasin odottaa hankaluuksii, kuvittelin et siel voi edes jotain tehdä. No totaalitäärisuus on ailahtelevaa. Mut vaik ei varmaa kovun hauskaa ollu, ni ei ainakaan tylsää. Elämänkokemuksen kannalta paljon enemmän kuin kuukausi hiekkarannalla :)

terv. eero

Antti kirjoitti...

Ehditte sitten vielä rantalomallekin. Sieltä sitten suoraan Suomen pakkasiin. :|