Synttarit ja uusivuosi menivat sen suurempia juhlimatta. Olemme olleet R:n kanssa vatsataudissa, ja nyt se taitaa olla menossa Jiille. Tama Don Det on kylla loistava saari, kenellakaan ei ole kiire mihinkaan. Suuria juhlia hamuaville tama ei ole mikaan unelmalomakohde, pimean tultua saari hiljenee huomattavasti ja yhdeksan jalkeen elamaa on enaa hyvin vahan jaljella. Taysin zombie-saari, niinkuin joku meille valaytti. Uusivuosi oli pieni poikkeus tosin, psykedeelinen konemusiikki soi generaattorin pyorittamilla poppivehkeilla.
Taalla saarella ei siis ole sahkoverkkoa ollenkaan, vaan ravintolat ja guesthouset laittavat generaattorit paalle muutamaksi tunniksi pimean tultua. Tamakin nettikahvila pyorii kokoajan generaattoreiden varassa. Riippumattoilu on taalla parasta aktiviteettia. Ja syominen tietenkin. Tosin mahatauti rajoittaa sita harrastusta kummasti.
Tamanhetkisen yosijamme hinta on noin 40 eurosenttia per mies. Ei taalla edes saa rahaa kulumaan mitenkaan vaikka kuinka yrittaisi, paitsi ehka juopottelemalla saisi. Ruoka ei ole taalla ollenkaan niin mausteista kuin muualla Laosissa, johtuen ehkapa siita etta taalla on paljon enemman turisteja kuin missaan muualla missa olemme kayneet. Kummallista etta koko saari on taysin turistisoitunut mutta silti viihtyisa ja rentouttava.
Nyt hieman ruoka-asiaa Laosista:
Banana Pancake on katukeittiossa valmistettu hieman erilainen pannukakku, joka tehdaan todella venyvasta taikinasta, joka on valmiiksi sopivan kokoisina palasina. Taikinapalasta pyoritellaan pitsamainen pyorea levy, joka paistetaan muurinpohjalettumaisella pannulla. Pannulle lisataan runsaasti oljya ja voita koko ajan. Taikinan paalle rikotaan heti kananmuna, ja sitten siihen laitetaan pilkotut banaanit ja se taitellaan kasaan. Sitten kakku jatetaan paistumaan levyn reunalle jotta banaanit muhistuvat hyvin. Kun pannukakku on paistunut, pannukakkumies laittaa pannukakun paalle condensed milkkia, eli makeutettua ja tiivistettya hieman erikoista maitoa, ja se on valmis syotavaksi pitkan hammastikun kanssa. Todella hyvaa.
Sticky Rice on laolainen perinteinen kasinsyotava riisi, joka tulee aina tietynlaisessa korimaisessa astiassa. Nimensa se on saanut sen rakenteesta, joka on hyvinkin sticky. Sita otetaan korista sopivan kokoinen kimpale, ja kimpaleesta pyoritellaan kadessa pallo. Riisipallo kastetaan kastikkeeseen ja heitetaan suuhun. Ylivoimaisesti katevin tapa syoda riisia ikina.
Papaijasalaatti on myos hyvin yleinen ruoka taalla pain, vaikkakin se taitaa alunperin olla kotoisin Thaimaasta. Papaijasalaatin ytimena toimii suikaloitu papaija-hedelma, chilipippurit, lime ja kalakastike. Ainekset murskataan huhmareessa ja tarjoillaan sellaisenaan, mitaan ei paisteta tai kokata. Papaijasalaatille ominaista on _hyvin_ runsas tulisuus. Otimme Lakxaossa torilta salaatin, ja salaatintekija oli laittamassa joukkoon kuutta kokonaista chilipippuria. Naytin naiselle etta laittaa vain yhden. Han repesi nauramaan, mutta laittoi kuitenkin vain yhden pippurin. En pystynyt syomaan koko salaattia ollenkaan, se oli liian tulista. Nikot kykenivat syomaan salaattia hyvin, mutta minulle se oli aivan liian tulista. Ja nainen oli laittamassa salaattiin kuutta pippuria!
Laolainen kahvi on myos todella hyvaa. Tulee mieleen Suomessa keitetty todella hyva ja vahva espresso, jossa on haivahdys kaakaota joukossa. Siihen lisataan samaa condensed milkkia kuin banaanipannukakkuihin. Suunnitelmissamme onkin tuoda tata maitoa Suomeen ja yrittaa tehda oma versio Laokahvista kotona.
Tallaista talla kertaa. Lahdemme Jiin kanssa takaisin Bangkokiin luultavasti 6.-7. paiva, ja R jatkaa samoihin aikoihin matkaa Kambodzaan pain. Ainakin nykyisten suunnitelmien mukaan.
Leppoisaa vuoden alkua,
Antti
