?.10.2008 Lang Son, Vietnam

Piti oikeen kattoa kartasta et missa paikassa nyt ollaan. Paivasta ei tarkempaa tietoa, muuta ku et nyt on maanantai tai tiistai.
Hanoi rokkas, mut ei rokannu oikeeta musaa joten paatettiin vuokrata mopot tossa viime viikolla ja ollaan nyt neljatta paivaa reissussa. kierrellaan pohjois-vietnamia itsenaisesti ennaltamaaraamattoman aikaa. talla hetkella hyva fiilis vaikkakin mutkia on tullut vastaan. hieman selostusta reissusta:

day 1

Vuokrailtiin mopot hanoista ja lahdettiin ajelemaan kohti pohjoista. Suunta otettiin Ba Be:n luonnonpuistoon (http://en.wikipedia.org/wiki/Ba_B%E1%BB%83_National_Park) jossa huhujen mukaan voi saada asumuksen paikallisten perheiden kotoa. Suunnitelma kuulosti hyvalta, herataan seitsemalta ja lahdetaan ajelemaan kasilta ettei pimea yllata talla 250km matkalla. Toteutus ei mennyt ihan yhta hyvin. Herailtiin puol ysilta ja kommittiin aamupalalle. Ehdittiin lahtea n. 11-12 aikaan kaippa. Matka sujui hyvin ja jaatiin puolessa valissa matkaa syomaan ja istumaan iltaa paikalliseen "Bia Hoi" paikkaan, bia hoi siis meinaa itsetehtya hanaolutta. hintaa n. 13senttia tuopilta. siina tunnin istuskelun jalkeen jatkeltiin matkaa ja pimeahan siina yllatti. taalla on pilkkopimeaa jo klo 1800 joten paatettiin jatkaa matkaa. ERITTAIN mutkaisen ja vuoristoisen tietaipaleen jalkeen jaatiin syomaan kylaan 20km paasta ba be:sta. katukeittion terassilta sattui hotel-sana nakymaan kivenheiton paasta ja jaimme sinne yoksi.

Day 2

kylassa lahella ba be:ta soimme aamupalan ja jatkoimme kohti ba be:ta. puistoon paastyamme loysimme infotaulun ja kartan alueesta. siina istuskellessamme ja plania kyhaillessamme paikalle paukahti paikallinen infokeskuksen pitaja. kovasti halusi tarjota meille yosijaa ja ravintolaa jne. mutta pysyimme vahvoina ja sanoimme EI hedonismin houkutuksille. vaikkakin ensin kaytimme hanen rahanhimoaan hyvaksi ja kuuntelimme myyntipuheen ja erilaiset aktiviteettivaihtoehdot aluella.
Olimme siis keskella viidakkoa, kuningaskobria ja apinoita. Paatimme jatkaa viela syvemmalle jossa pitaisi sijaita pienimuotoinen kyla. Olimme paattaneet etta perhe jolla roikkuu riippumatto terassilla voittaa pelin ja saa meidan rahat. valitettavasti voittajaa ei loytynyt ja riippumatto on yha vain unelmaa.
loysimme kuitenkin mukavan nakoisen talon jonka edessa olevassa kyltissa luki "gest hose". Sisalle paastyamme varmistui epailus etta ketaan ei puhuisi sanaakaan englantia (itseasiassa tahan paivaan mennessa hanoista poistuttuamme ei ole kuulunut sanaakaan englantia), he kuitenkin heti tajusivat etta oltiin yosijaa vailla. muutaman naurunhetken ja elekielen aakkosten jalkeen paasimme terassille juomaan teeta ja katselemaan rentouttavaa vuoristomaisemaa josta avautui nakyma viidakkoon, riisipelloille ja jarvelle. Siina meni koko ilta istuessa.

Day 3

Aamupalalla kyseltiin joskohan jostain saisi vuokrattua veneen pyorimaan ympyraa jarvella, hommahan hoitui helposti kun rahasta on kyse. Saatiin vene ja kuskin viemaan meidat 300metria pitkalle luolalle, isolle vesiputoukselle seka lammelle joka tuntui olevan kalamiehen unelma, keskelta lampea pystyi heittamaan siimaa joka puolelle. hyonteisia katosi vedenpinnalta tasaseen 5-30sekunnin tahtiin. joka puolelta. Auringosta paatellen reissu kesti noin 6 tuntia. Takaisin guest houselle paastyamme alkoikin jo hamartaa ja teeta juodessamme tuli jo pimea. Ruuan syotyamme paatimme fiksuina poikina menna nukkumaan klo 2000 koska olimme paattaneet lahtea seuraavana paivana aikaisin siirtymaan kohti Sa Pa:n luonnonpuistoa.

Day 4

Herattiin aamulla 0710 ja syotiin aamupala. oltiin tyytyvaisia etta mentiin aikaisin nukkumaan, mutta sen jalkeen paiva menikin aika lailla niin paljon vituiksi kun voi menna. Aamulla toinen pyorista ei kaynnistynyt. Guesthousen isanta neuvoi meidat 1km paahan pyoratohtorille joka fiksaili mopoa pari tuntia. Mikas siina, hippiainen ei hermostunut vaan otti aurinkoa pyorakorjaamon edessa. Sitten vaan mopot alle ja menoksi. Tunnin ajelun jalkeen ei meinattu millaan loytaa tieta jolle meidan piti kaantya, siina sitten saadeltiin eestaas ja etittiin tieta. Paikallisilta saatiin tietoa etta tie jolle meidan piti menna on sotilasaluetta ja ulkomaalaisilta kielletty, mielenkiintoista etta tie loytyi silti TURISTIkartasta. Noh, Hippiainen ei hermostunut vaan ajoi reilun tunnin takaisin ba-be:lle. Matkalla takaisin puistoon ohitin rekan ja niko jai sen taakse odottaen hyvaa ohituspaikkaa. mutkan takaa, minne niko ei nahnyt avautui risteys josta otin vaaran haaran. Niko ajoi oikeaan risteykseen. n. 5km ajettuani tajusin etta taahan on vaara tie ja lahdin takaisin. Sitten alkoi mukava homma. Ollaan keskella Vietnamin viidakkoa eika kummallakaan puhelinta. Mistas alkaisi ettia.
Rannan versio: Tuumiskelin nopsaan psykologian ABC:t lapi ja ajattelin nikon luulleen minun ajaneen 200km/h suuntaan Ba Be. TAI sitten niko oli ajanut kolarin maessa jossa ohitin rekan, entten tentten. valitsin maen ja lahdin etsimaan nikoa sielta. Ei nakynyt, nikolla siis n. 20minuutin etumatka kohti ba beta ja han oli ajanut todella lujaa "yrittaessaaan saada minua kiinni". Noh, ollessani yksi maailman parhaita motocross kuskeja, ajattelin ajavani nikon kiinni. Lahdin siis kohti ba beta toivoen etta niko istuskelee jossain tienreunassa timotei suussa ilman paitaa auringosta nauttien.
jopon versio: Jain jumiin rekan taa ja kun paasin vihdoin ohi kattelin et nikoa ei missaan. Ajattelin et niko on yrittanyt ottaa vahan aikataulua kiinni ja kokeneempana kaksipyorakuskina ajelee kilometreja edessani. Sinnikkaasti lisasin kaasua ja yritin saavuttaa nikoa mutta turhaan. ajatuksissa pyori et &%$@$ mika jatka kuuluis odottaa toista. Paatin siis ihan kiusakseni jaada tsajuttelemaan pieneen tienvarsikahvilaan ja antaa nikon huolissaan tulla hakemaan. Noh toisin kavi niko kosautti takaapain ohi kypara putkella. Nopeat jouksut pyaran paalle ja takaa-ajo alkoi

Ajeltuani hetken, niko toottaili takaa hymyillen ja pysahdyin, siina hetken turistuamme paatimme jatkaa matkaa kohti Sa Paa. Paikallisilta kysellen ja karttaa lueskellen yritimme paasta kohti lahimpaa kaupunkia meidan ja sapan valissa. Homma ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Tuli pimea ja ihmisia ei nakynyt missaa. Oltiin keskella viidakkoa tiella jota oltiin vasta rakentamassa (perkeleen paikalliset kun ei osaa lukea karttaa). Yhdessakaan tiekyltissa koko matkalla ei lukenut paikkaa joka olisi ollut kartassa. Kaksi tuntia ajettuamme kivista "tieta", joka valilla oli ihan oikeasta iso joki, 10km/h pidimme pienen mietintatauon etta missakohan sita ollaan. kaarmeiden sihinan ja muiden viidakon aanien ymparoidessa paatimme ettemme jaa yoksi tahan vaan jatkamme matkaa. Ajelimme keskella vuoristoa todella korkealla, alhaalla ei nakynyt yhtaan mitaan, ei edes maata. Eika ymparilla kilometrien paassa nakynyt edes yhta valoa. olimme todella hukassa. Hetken, ison hetken, jalkeen loysimme jonkinnakoisen tien jossa oli kyltti kaupungista joka loytyi kartalta. Ja mita ^@$^, kyseinen paikka oli taysin vastakkaisessa suunnassa siita mihin olimme pyrkineet. Kiitosta paikallisille. heitimme siis myos suunnitelma b:n roskiin ja kyhasimme nopeasti suunnitelma ceen. suunnitelma c oli menna lahimpaan kaupunkiin ja etsia yosija. sielta seuraavana paivana jatkaisimme matkaa kohti ha long bayta, ei siis sapaa koska olimme taysin eri suunnassa. Meilla ei vielakaan ole mitaan tietoa missapain viidakkoa oltiin oltu n. 5h, mutta varmoja oltiin ettei ikina tulla saamaan selville. Nikon hyvan vietnaminkielen ansiosta loysimme pienesta kylasta matkan varrelta hotellin josta saimme yosijan. loysimme myos ruokaa seka vetta. Olo oli autuas.

Day 5

paiva viisi meni kutakuinkin putkeen, hyvaa vastapainoa eiliselle. olimme kokoajan kartalla ja ajoimme hyvia asfaltoituja teita 70km/h. jossain vaiheessa tuli nalka ja yritimme etsia ruokaa. paikallisissa ruokaloissa on pieni omituinen juttu. ruokalat ovat niiden ihmisten koteja jotka sita tekevat. Taalla ihmiset syovat aamupalan, lounaan ja paivallisen. muina aikoina ruokalat ovat kiinni jotta ihmiset saavat hieman omaa rauhaa. Totta kai satuttiin aina siihen aikaan paikkoihin kun ruokalat olivat kiinni. Noh, Suunnitelmana oli ajaa lang songin kautta ha long bayhin josta loysimme ruokaa. 7h ajamisen jalkeen molemmat olivat poikki ja ruokalan vieressa oli kyltti jossa luki selvalla lontoolla "Hotel". otimme sielta huoneet ja lahdimme etsimaan ruokaa kaupungista. matkalla loysimme taman internet-kahvilan jossa nyt olemme ja jatkamme matkaa kohti ruokaa. huomenna matka jatkuu kohti ha long bayta (http://en.wikipedia.org/wiki/Ha_Long_Bay) jossa voi harjoittaa aktiviteetteja kalliokiipeilysta kajakointiin ja sukellukseen seka tietenkin auringon ottoon kuumalla rannalla. taydellinen palkinto kirjaimellisesti kivisen tien jalkeen. Huomenna siis lisaa ajoa, n.140km viela. ja sitten ollaan perilla, toivottavasti. pyorat palautamme hanoihin joskus kun kyllastymme menoon, mutta talla hetkella fiilis on korkealla. Eihan tata pysty sanoiksi pukemaan, tama taytyy kokea.

ps. Petterille. unohda moottoripyoraretket keskieurooppaan tai italiaan. Taalta loytyy niin paljon mutkaista tieta huikeissa maisemissa et ei sita ihmisiassa ehdi kaikkea ajaa.