maanantaina, joulukuuta 29, 2008

Si Phan Don, Don Detin saari

Saavuimme eilen Si Phan Donille, Don Detin saarelle. Bussimatka tanne oli kohtalaisen kamala, bussi pysahteli ja rapytteli valoja lapi yon joten nukahtaminen oli mahdotonta.

Viimeisin blogikirjoitus taitaa olla jo viikon vanha, joten on aika kirjoittaa uutta. Viime kirjoituksen jalkeen olemme tehneet seitseman paivan moottoripyoramatkan, jonka aikana vierailimme Thakhekin lahikylissa ja -kaupungeissa.

Paiva 1, 21. joulukuuta:

Vuokrasimme kaksi moottoripyoraa Thakhekista ja lahdimme matkaan. Paatimme etta kaksi kulkisivat yhdella pyoralla ja kolmas yksin. Paivan tavoitteena oli kayda katsastamassa luola Thakhekin lahistolla, ja illalla ehtia Mahakxaihin. J oli kaynyt luolassa jo aikaisemmin. Loysimme luolan vaivatta ja kahlasimme sisaan noin polveen saakka ulottuvaa vetta pitkin. Kiipesimme luolan katon korkeudelle ja istuskelimme Jiin kanssa siella. R ei paassyt sisalle, koska ei ylettanyt ottamaan tukea katosta kohdassa, jossa se oli tarpeellista. Luolan katto oli noin 10-12 metrin korkeudessa, ja katon rajasta aukeni ulospain ehkapa yksi hienommista nakymista mita olen elaessani nahnyt. Vietimme luolassa loppujen lopuksi niin kauan aikaa, etta jouduimme ajamaan Mahaksaihin pimeassa.

Saavuimme Mahaksaihin kello 20.00 jalkeen ja olimme nalkaisia. Loysimme kylasta yhden guesthousen, jonka pitaja ei osannut edes englantia. Siita voi jo paatella jotain paikasta. Chekattuamme huoneeseen lahdimme metsastamaan ruokaa, mutta mikaan paikka ei ollut auki. Joki jakoi kaupungin keskelta kahtia, ja toisella puolen naimme ihmisia juhlimassa. Paattelimme etta tuolla voisi olla ravintola ja lahdimme etsimaan joen ylityspaikkaa. Kun paasimme yli, loysimme paikan jossa ihmisia oli juhlimassa. He kutsuivat meidat innoissaan sisaan ja tarjosivat olutta. Aloimme miettia etta ketakohan naista on henkilokuntaa.

Noin viiden minuutin ihmettelyn jalkeen paikalle saapui englantia puhuva paikallinen, joka kertoi meidan olevan haissa! Han esitteli meille sulhasen ja Lao Phrasebookin avulla saimme myos selville kuka on morsian ja minka ikaisia he olivat. Uskomaton juttu saapua sattumalta haihin. Emme loppujen lopuksikaan saaneet ruokaa koko loppu iltana, mutta hauskaa kylla oli.

Paiva 2, 22. joulukuuta:

Halusimme nahda laolaisen pikkukylan, ja katsoimme kartasta sopivan kohteen. Paatimme lahtea Dangin kylaan. Pakkasimme mukaan uimavarusteet ja lahdimme matkaan melko aikaisin. Matkaan meni kohtalaisen paljon aikaa. Loysimme kuitenkin kylan ja istuskelimme joen rannalla hetken ja joimme Beer Laot. Beer Lao on muuten parasta olutta mita olen ikina maistanut. Se maistuu hyvalta kylmana, kadenlampoisena ja kuumana. Ihmeellista tavaraa.

Ajoimme takaisin Dangista ja paatimme lahtevamme seuraavana paivana kohti Lakxaota, josta jatkaisimme kohti Khung Khamia ja Konglorin luolaa.

Paiva 3, 23. joulukuuta:

Taraytimme mopot kayntiin ja lahdimme heti aamulla kohti Lakxaota. Matkaa oli hieman yli sata kilometria, tie oli hyvin lahella ajokelvotonta. Matkaan meni koko paiva. Kun saavuimme Lakxaoon oli jo pimeaa. Olimme myos vasyneita ja kavimme syomassa, etsimme guesthousen ja menimme nukkumaan.

Paiva 4, 24. joulukuuta:

Soimme pitkan aamiaisen ja lahdimme hieman tavallista myohemmin liikkeelle. Risteys josta meidan piti kaantya oli hieman epaselva ja paatimme kysya neuvoa paikallisilta. Saimme suunnan selville ja lahdimme ajamaan, mutta tie osoittautua viela huonommaksi kuin edellinen. Meilla kesti kohtalaisen kauan paastaksemme melkein puoleen valiin, ja sitten Nikot kaatuivat ylamaessa. Mopo keuli ympari ja toinen takana olevan jalanpidike irtosi. Kirosimme hetken ja ajoimme maen paalle, jossa toisesta moposta loppui polttoaine. Huono-onnisin paiva miesmuistiin.

Kivi-paperi-sakset maarasi minut hakemaan polttoainetta lahimmasta mahdollisesta paikasta, ja hakureissuun meni arviolta 45 minuuttia. Kun olimme saaneet mopot tankattua alkoi jo hamartamaan ja paatimme lahtea takaisin Lakxaoon.

Lakxaoon saavuttuamme kavimme ostamassa banaanipannukakut ja kolme Beer Laota. Sitten lahdimme etsimaan paikallista saunaa! Saunominen kuuluu Lao-kansan perinteeseen ja Lakxaosta loytyi kylasauna. Saunan pitaja puhui melko hyvaa englantia. Han oli ensimmainen ja ainoa englantia puhuva paikallinen Lakxaossa. Sauna oli suomalaisen ja turkkilaisen saunan valimuoto. Sisalla oli noin 70 astetta lampoa, ja hoyrya tuli sisaan ulkoa kattilasta putkea pitkin. Hoyry oli maustettu erilaisin yrtein.

Saunan jalkeen paikan pitaja pyysi meidat jaamaan perheensa kanssa syomaan ja maistamaan paikallista riisiviskia, Lao Laota. Saunan pitajan poika ja hanen kaverinsa olivat myos kesteissa mukana. Viski oli melko laimeaa, vaikka joimmekin sita raakana. Ehka noin 30 % alkoholia. Aikaa kului ainakin kaksi tuntia syoden ja juoden, jonka jalkeen ajoimme takaisin hostellille. Emme olleet edenneet paivan aikana metriakaan eteenpain, mutta olimme nahneet paikallisen perheen illanvietossa. Melkoinen jouluaatto.

Paiva 5, 25. joulukuuta:

Paattavaisin mielin mopot tankattuina suunnistimme takaisin tien paalle. Paasimme ohi kohdan jossa viimeksi polttoaineemme loppui ja olimme iloisin mielin. Ajoimme viela noin saman verran eteenpain ja saavuimme kylaan johon tie paattyi. Ihmettelimme hetken aikaa, silla tien olisi pitanyt jatkua viela yli sata kilometria kunnes olisimme paatyneet Khung Khamiin. Saimme selville etta olimme lahteneet Lakxaosta vaaraan suuntaan ja olimme noin 40 kilometrin paassa. Eikun takaisin. Olimme ajaneet jo yli puolen valin, kun kaaduimme ajaessamme kahdestaan Jiin kanssa toisella mopolla. Eteen tuli huomaamaton noin 30-40 cm syva kuoppa tiessa. Moposta vaantyivat jalkatapit hieman ja me saimme pintanaarmuja mutta ei mitaan vakavampaa.

Paastyamme takaisin Lakxaohun selvitimme oikean suunnan ja lahdimme ajamaan oikeaan suuntaan kohti Khung Khamia ja Konglorin luolaa. Paastyamme noin 15 kilometria loistavassa kunnossa olevaa asfalttitieta pitkin toinen mopoista hajosi. Ilmeisestikin moottori leikkasi kiinni. J suostui vapaaehtoiseksi hakemaan lahimman mekaanikon, joka loytyi 15 kilometrin paasta Lakxaosta! Meilla meni yhteensa melkein nelja tuntia mopon korjausta odotellessa. Siihen vaihdettiin ilmeisestikin koko pytty. (Meista ei tosin ketaan tieda mopoista yhtaan mitaan.)

Ajoimme kylmassa ja pimeassa takaisin Lakxaohun ja otimme huoneet samasta guesthousesta jo kolmannen kerran. Vitsailimme toisillemme ettemme paasisi ikina pois Lakxaosta.

Paiva 6, 26. joulukuuta:

Herasimme ajoissa ja lahdimme suoraan ajamaan oikeaa tieta pitkin kohti Khung Khamia ja Konglorin luolaa. Molemmat mopot toimivat kuin unelma, ainoina murheina olivat naarmut ja irronnut jalkatappi toisesta moposta. Taraytimme yhdella kertaa koko matkan, ja etsimme Khungista yosijan. Paatimme lahtea viela samana paivana ajamaan noin 40 kilometrin paahan Konglorin kylaan, jossa olisi todella suuri luola. Pituutta luolalla on 7,5 kilometria ja paikoin korkeutta noin 100 metria. Menimme venekyydilla luolan paasta paahan ja kavimme ihmettelemassa tippukivimuodostelmia luolan sisalla.

Kun paasimme luolasta olisi oli alkanut jo hamartaa, ja lahdimme ajelemaan takaisin Khung Khamia kohti. Paastyamme guesthouselle menimme suoraa tieta nukkumaan ja paatimme ajavamme seuraavana suoraan takaisin Thakhekiin.

Paiva 7, 27. joulukuuta:

Lahdimme aamulla matkaan ja ajoimme melko nopeasti takaisin Thakhekiin palauttamaan pyorat. Ainoana murheenamme oli alkanut vesisade. Pysahdyimme koko n. 130 kilometrin matkan aikana vain kolme kertaa. Saavuttuamme Thakhekiin menimme korjauttamaan karsineet mopedimme. Uusi jalkatappi maksoi alle 3 euroa ja mekaanikkolan pojat vaansivat viela kaupan paalle toisen pyoran tapit suoraan. Loistavaa palvelua. Enaa murheenamme olivat naarmut ja toisen kyparan visiirin rikkoutuminen. Menimme palauttamaan pyorat ja mies ei edes huomannut naarmuja, ja kyparan visiirista maksoimme alle 2 euroa. Rahaa paloi huomattavasti vahemman kuin olimme kuvitelleet.

Onnellisin mielin lahdimme bussiasemalle ottamaan bussin kohti Paksea, joka on kaupunki matkalla Thakhekista tanne Si Phan Donille. Saavuimme Pakseen puoli neljalta yolla. Matkassa kesti siis melkein 8 tuntia vaikka matkaa oli vain 250 kilometria. Jopa tiekin oli matkan aika poikkeuksetta hyva. Tasta voi paatella matkan mukavuuden. Emme saaneet nukuttua matkan aikana yhtaan, ja Paksessa jouduimme odottelemaan tuk-tuk-miesten herailya melkein tunnin. Kun vihdoin paasimme oikealle bussiasemalle, meille kerrottiin seuraavien bussien lahtevan Si Phan Donille kello yhdeksalta aamulla. Odottelimme siella viela noin nelja tuntia nukkumatta ollenkaan ja otimme bussin tanne.

Paiva 8, 28. joulukuuta:

Paiva vaihtui valissa ja saavuimme Si Phan Donille. Otimme mantereelta veneen Don Detin saarelle, jossa Matti, Nikojen tuttu Mongoliasta, jo odotteli meita. Hoidimme hygieniset tarpeemme (emme olleet kayneet suihkussa ties koska viimeksi), kavimme hieman kavelemassa ympari saarta ja menimme nukkumaan.

Semmoinen mopedimatka meilla oli. Tanaan olemme kayneet syomassa, maanneet riippumatossa ja olleet nettikahvilassa. Tulevista paivista ei luultavasti tule olemaan hirveasti kerrottavaa, sen verran rennosta paikasta on kysymys. Suunnitelmiin kuuluu hyvin syominen, kirjojen lukeminen ja riippumatossa makailu. Olen ollut tata ennen kokoajan matkassa ja nyt saan ensimmaista kertaa pysahtya hetkeksi.

Ensi blogiin olemme suunnitelleet pienta ruoka-osiota, nyt lahdemme juomaan pirtelot.

Terveisin,
Antti

lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Thakhek, Lao P.D.R.

Hei hei,

Thakhekista paivaa. Olemme kotiutuneet tanne Keski-Laosiin eraaseen provinssin kapitaaliin. Matkalla Vientianesta pysahdyimme kahdeksi yoksi Paksaniin, jossa saimme tutustua paremmin oikeaan Laosilaiseen kulttuuriin.

Saavuttuamme Paksaniin oli jo pimeaa, ja lahdimme metsastamaan yosijaa. Paikka vaikutti todella hiljaiselta, emme nahneet yhtaan lansimaalaista ihmista. Ensimmainen loytamamme guesthouse oli kuitenkin taynna. Taman jalkeen metsastimme kasiimme paikallisen vaeston edustajan, jolta kysyimme Niko J:n hyvan Laon taitamuksen avulla neuvoa yosijan loytamiseksi. Saimme kyydin kyseisen hepun lava-auton takana hyvalle guesthouselle.

Seuraavana paivana lahdimme etsimaan aamukahveja ja paadyimme temppelin takapihalle, jossa paikalliset lapset kerasivat maasta eraanlaisia happamia ja pienia omenoita, joita he kastoivat chilisoosiin. Lapset osoittivat suurta kiinnostusta meita kohtaan ja tarjosivat meille kyseisia hedelmia, joista en oikein pitanyt. Niko J. taisi pitaa niista. Hetken kuluttua paikalle saapui ilmeisesti hieman varakkaamman perheen jalkikasvua. Yksi lapsista nappasi taskustaan kamerapuhelimen ja alkoi ottamaan kuvia meista hyvin innostuneena.

Taallapain Laosia ihmetellaan meita muutenkin suuresti. Varsinkin minua ja Jiita tuijotellaan hyvinkin tiiviisti melkein missa vain. Esim. bussikuski esitteli minua omalle lapselleen ennen kuin lahdimme liikkeelle. Paikalliset huutelevat kadulla "Hello" tai "Sabaidii", ja jos heille vastaa, he kiittavat suuresti ja ovat hyvin innoissaan.

Muutaman paivan rentoutumisen jalkeen yritimme liftata Phaksanista tanne Thakhekiin huonolla menestyksella. Saimme kuitenkin tienvieresta halvalla minibussikyydin. Liftaamiseksi sita ei kuitenkaan voinut kutsua. :/

Saavuimme eilen Thakhekiin, ja loysimme guesthousen melko vaivatta. Pidimme eilen pyykkikestit, ja talla hetkella odottelemme niiden kuivumista. Kavimme eilen illalla katsomassa paikallista yokulttuuria. Loysimme Mekongissa kelluvan karaokelaivan, jossa yritin eraan paikallisen avustuksella paasta itsekin laulamaan. Heilla ei kuitenkaan ollut yhtaan englanninkielista biisia. Harmi.

Tamanhetkisen suunnitelman mukaan huomenna olisi tarkoitus vuokrata skootterit ja lahtea katsomaan lahiseutuja. Lahistolla pitaisi olla noin 7,5 km pitka luola ja noin 100m korkea vesiputous. Jos skootterit kuitenkin osoittautuvat liian kalliiksi tai muuten vaan hankaliksi, otamme jarjestetyn matkan. Jokimatkat kiinnostavat myos, yritetaan kovasti paasta matkaamaan suurta Mekongia pitkin jossain vaiheessa.

Blogin paivitystiheys luultavasti laskee huomattavasti kun jatkamme matkaa etelaan pain. Nettiyhteydet takkuilevat taalla jo suuresti. Si Phan Donilla, eli tamanhetkisten suunnitelmien mukaan joulunviettopaikallamme, ei ole edes sahkoa. :D

Hyvia pakkasia ja joulustressia sinne Suomeen,

Antti

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Niko, Niko, Antti & Aasia

Laskeuduin Bangkokin lentokentalle lauantaina 12.12. Huomasin heti passitarkastuksen jalkeen jattaneeni lompakkoni lentokoneeseen, ja eikun etsimaan Finnairin henkilokuntaa. Sain rahapussini takaisin noin 40 minuuttissa, ei siis paha viivytys. Lentokentalla minua vastassa oli Niko J, jonka kanssa lahdimme suunnistamaan kohti majapaikkaamme. Vietettyamme kaksi iltaa suurkaupungin hulinassa otimme junan kohti Laosia, Udon Thaniin.

Udon Thanissa huomasin jattaneeni hygieniatarvikkeeni Bangkokiin. Muistini toimii taalla naemma yhta hyvin kuin Suomessa. Yovyimme yhden yon Thanissa ja jatkoimme matkaamme kohti Vientianea, jossa herra R. meita jo odottikin.

Nyt kirjoitan taalta Vientianesta, josta R kertoikin jo aika tarinan. Kavelimme juuri porukalla musiikkiliikkeeseen ja ostimme kitaran. Katselivat hieman pitkaan. Matkamme jatkuu tasta kohti etelan lampoa, taalla kun on kohtalaisen viilea ilmasto. Yolampotilat lahentelevat 15 astetta, hyh. Muutaman tunnin sisalla otamme bussin kohti Paksania, joka on Bolikhamsai- provinssin paakaupunki.

Paatimme ehtia Si Phan Donille uuteen vuoteen mennessa. Ei pitaisi hirveasti kiiretta pitaman.

Terveisin,

Antti

perjantaina, joulukuuta 12, 2008

12.12.2008 vientiane, Lao PDR

nelisen paivaa nyt hengaillut taalla laosin paakaupungissa. toisena paivana tapasin matin (heppu jonka kanssa teimme mongoliassa maaseutureissun http://kulkurina.blogspot.com/2008/09/nomad-among-nomads.html ). Matin kanssa kierreltiin yksi paiva taalla ja sen jalkeen seuraan liitty myos michael ja nico (pari saksalaista jotka tavattiin myos mongoliassa). taalla ollaan muutamat paivat nyt kierrelty ja tehtiin huomio etta koyhin kaakkois-aasian maa on myos kallein maa venajan jalkeen missa ollaan oltu. huomio koskee kyllakin vain paakaupunkia talla hetkella. mutta venajan ja mongolian paakaupungit jotka ovat huomattavasti vauraampia, ovat myos halvempia. asiaan saattaa vaikuttaa myos se etta nyt alkaa olemaan high-season kun joululomat alkaa. ja myos se etta paakaupungista nakee thaimaahan, joten sielta tulee paljon varakkaita vanhoja turisteja kaymaan taalla paakaupungissa ja pilaamaan normaalien ihmisten budjettimatkailun. arsyttaa..
hieman vietnamista viela. itella tuli noin kaksi kuukautta tuhlattua siella ja hienoa oli. tuli nahtya niin takapajuisia kylia, paakaupunki, vietnamilaisia kaupunkeja, seka lansimaalaisten kansoittamia lomakaupunkeja. sanoisin etta jos noita neljaa sekoittaa sopivassa suhteessa niin keta vaan pitaa vietnamista. itella vahan meni suhteet sekasin ku tuli vietettya liikaa aikaa nha trangissa. paasi vahan taa itse reissaaminen unohtumaan. mutta toisaalta hieno kokemus nahda miten vietnamiin muuttaneet lankkarit elavat ja mita ne siella tekevat. hintakaan ei oo paha. jos vaan jaksaa hieman kavella pois keskustasta ja turistien keskelta ja etsii paikan jossa ei lue sanaa hotel vaan nha nghi, niin hinta on jo paljon huokeempi. Huesta, joka on entinen paakaupunki, sain parin tunnin kavelylla ympari kaupunkia huoneen jossa oli kaksi parisankya, tv, ilmastointi, tuuletin, oma wc ja lammin suihku seka parveke kolmen ja puolen euron huokeaan hintaan. katukeittioista nuudelikeitot irtoaa alle eurolla. ja jos haluaa lankkariruokaa niin joutuu makselemaan 3-6 euroa ateriasta.
takaisin laosiin. Viela paha sanoa mitaan tasta maasta, mutta paakaupunki alkaa olemaan aika nahty neljan paivan jalkeen. onhan taalla temppeleita vaikka muille maille lahjoittaa, mutta eihan niihin ketaan halua menna. mitaan muuta kuin turisteja ottamassa kuvia ja munkkeja pyytamassa rahaa yhteiskuvasta. ei kiva. venailen niita maaseudun aitoja temppeleita jossa munkit on munkkeja ja raha ei ole se tarkein asia.
banaanipannukakkujen ja hedelmapirteloiden lisaksi ollaan tehty jopa jotain jarkevaakin. tanaan kaytiin MAG-keskuksessa (=mine advisory group http://www.maginternational.org/ ) tutustumassa vahan mita taalla on tapahtunut ennen turistien saapumista maahan. jotenka lyhyesti ja ytimekkaasti:

- jenkit pommitti laosia vuosina 1965-1973, elikkas 8 vuotta. syy: "ho chi minh trail" elikkas laosista tuotiin vietnamiin tarvikkeita, seka vietnamilaisia siviileja seka sotilaita karkasi laosiin tata reittia pisin.
- rahaa pommituksiin jenkit kaytti keskimaarin 9miljoonaa dollaria paivassa kahdeksan vuoden ajan.
- tana aikana maahan satoi 250 miljoonaa rypalepommia (rypalepommit siis eivat olleet ainoat pommit mita maahan satoi)
- 30% rypalepommeista ei rajahtanyt, vaan jai luontoon ja aiheuttaa vielakin ongelmia.
- kahdeksan vuoden aikana pommeja satoi keskimaarin 12.000kg\neliokilometrille
- ja jokainen henkilo sai osakseen keskimaarin 500kg. joka tekee laosista maailman eniten pommitetuimman maan henkiloa kohden.
- 30 vuotta myohemmin joka vuosi vielakin ihmisia kuolee noin 50 ja haavoittuu 100.

syyt miksi tapahtuu vielakin onnettomuuksia.
1. viljellessa kuokka osuu rypalepommiin
2. ihmiset keraa ja purkaa pommeja rahan takia. (kilo romumetallia 0.10euroa. kilo rajahdetta 0.15euroa)
3. lapset leikkii pommeilla

pommitusten takia laosissa keskiansio ihmisten kesken on alle euron paivalta. maa jouduttiin rakentamaan taysin alusta 30vuotta sitten. vaikeaksi sen tekee se etta pommeja on vielakin luonnossa yli 25% siita mita niita jai sodasta elikkas n.60miljoonaa kappaletta. taman takia kylayhteisot eivat pysty viljelemaan. he tietavat etta onnettomuuksia sattuu silloin kun menee metsaan. ja metsaahan taytyy kaataa peltojen tielta. joten taallapain yhteisot pystyvat viljelemaan ruokaa noin puoleksi vuodeksi, ja kaupungista pitaa ostaa loput. mutta jos ammatti on viljely, niin mista rahat? no tietenkin romumetallista jota sodasta on jaanyt. sirpaleet, pommit jne. ja taas sattuu onnettomuuksia. taman takia maa ei pysty vaurastumaan ja ihmiset joutuvat elamaan koyhyydessa niin kauan etta pommit on purettu alueelta. sen jalkeen he voivat alkaa viljelemaan maata ja parjaamaan omillaan. ja sama tapahtuu talla hetkella irakissa seka afganistanissa.

jopjop. paasaamista. mutta joo. lahdempa tasta juomaan hedelmapirtelon mekongin rannalle. ja toivottavasti antti kirjottaa seuraavan postin :O
ranta

ps. on unohtunut vahan tayttaa reittia. nayttaa vahan sekaselta toi kun erottiin nha trangista

Näytä suurempi kartta

sunnuntaina, joulukuuta 07, 2008

7.11 Luang Prabang, Lao PDR

tanne ollaan hujahdettu. Angkor oli huikee ja turisteja oli oikeestaan aika vahan ite temppeleilla jotka ovat todella hajallaan. samalla tuli hiukan pihiyksissa kuntoiltuakin ku mopon hinta oli turhan suolanen . angkor ei siis ole pelkastaan yksi temppeli vaan jarettoman suuri temppeli alue. sita tutkiessa fillarilla tuli kilometreja mittariin about 50.
sielta nappasin bussin phnom penhiin josta laosin viisumi tipahti parissa paivassa. sielta oon tasaisesti edenny kohti pohjoista ja scouttaillu vahan hyvia mestoja anttia varten. parhaaksi tahanasti on noussut that kekh tai jotain sinne pain. hiljainen 60 tuhannen asukkaan kaupunki jonka ulkopuolella avautuu huikea kalkkikivi alue luolineen ja jokineen. siella otin taas parin saksalaisen kanssa mopot alle ja lahdin tutkimaan seutua. tietysti pikkasen hukassa ja taas paadyttiin erittain ystavalliseen pikkukylaan joka yhtakkia tupsahti eteen hiekkatien varrella. muutaman paikallisen lapsen avustuksella loytyi myos kahtuullisen huikee luola jonka lapi vai kahlata lahes eedenin oloiseen laaksoon. taisin hiukan harrastaa myos omatoimikiipeilya taskulamppu suussa ja loysin itteni kohtuu korkeelta luolan seinamalta stalagmiittien vieresta.

vientiane oli kohtuullisen naalista eika siita sen enempi mut luang on ollut kylla positiivinen yllatys. unescon maiilmanperintokohteen titteli on saanut jopa iakkaampaa vakea tanne mutta se on myos suojellut paikkaa hyvin ja kaikki ''uudetkin'' rakennukset sopivat miljooseen hyvin. taalta loytyy n.30 temppelia ja osa niista on hiukan rysia (ymmarrettavasta syysta toki) mut paljon on myos kohtuullisen jumalan hylkaaman nakoisia temppeleita joissa vieraillessani nuoret munkkipojat ovat olleet hyvin innokkaita parantamaan englanninkielentaitojaan ja nayttamaan paikkoja. taalta taidan ottaa kurssin takas etelaan jotta ehdin bangkokiin ajoissa.
jopo

lauantaina, joulukuuta 06, 2008

6.12.2008 hue, vietnam

Kahdessa viikossa ollut yksi aurinkoinen paiva, ja sen istuin bussissa aamusta yohon matkalla quy nhonista tanne hueen. ei ollut onni mukana talla kertaa.
joka paiva sataa ja toteutan r&r toimintaa joten eipa oikeen mitaan kirjoteltavaa, paitsi etta "kuuluisat" yllarimunat (eli siis normaalin kananmunan sisalla onkin valkuaisen ja keltuaisen sijasta keskenkasvuinen kanan sikio) on oikeesti ihan hyvaa jos vaan sulkee silmat. kyseinen herkku on vietnamilaisten suuressa suosiossa ja he ovat erittain ylpeita kyseisesta ruuasta. Jos tulee tulee mieleen kokeilla, pitaa olla suht varma ettei tarvi juosta vessaan.
ylihuomenna otan bussin kohti laosta jossa tapaan nikon, antin ja pari muuta tuttua noin viikon paasta.