Si Phan Don, Don Detin saari

Saavuimme eilen Si Phan Donille, Don Detin saarelle. Bussimatka tanne oli kohtalaisen kamala, bussi pysahteli ja rapytteli valoja lapi yon joten nukahtaminen oli mahdotonta.

Viimeisin blogikirjoitus taitaa olla jo viikon vanha, joten on aika kirjoittaa uutta. Viime kirjoituksen jalkeen olemme tehneet seitseman paivan moottoripyoramatkan, jonka aikana vierailimme Thakhekin lahikylissa ja -kaupungeissa.

Paiva 1, 21. joulukuuta:

Vuokrasimme kaksi moottoripyoraa Thakhekista ja lahdimme matkaan. Paatimme etta kaksi kulkisivat yhdella pyoralla ja kolmas yksin. Paivan tavoitteena oli kayda katsastamassa luola Thakhekin lahistolla, ja illalla ehtia Mahakxaihin. J oli kaynyt luolassa jo aikaisemmin. Loysimme luolan vaivatta ja kahlasimme sisaan noin polveen saakka ulottuvaa vetta pitkin. Kiipesimme luolan katon korkeudelle ja istuskelimme Jiin kanssa siella. R ei paassyt sisalle, koska ei ylettanyt ottamaan tukea katosta kohdassa, jossa se oli tarpeellista. Luolan katto oli noin 10-12 metrin korkeudessa, ja katon rajasta aukeni ulospain ehkapa yksi hienommista nakymista mita olen elaessani nahnyt. Vietimme luolassa loppujen lopuksi niin kauan aikaa, etta jouduimme ajamaan Mahaksaihin pimeassa.

Saavuimme Mahaksaihin kello 20.00 jalkeen ja olimme nalkaisia. Loysimme kylasta yhden guesthousen, jonka pitaja ei osannut edes englantia. Siita voi jo paatella jotain paikasta. Chekattuamme huoneeseen lahdimme metsastamaan ruokaa, mutta mikaan paikka ei ollut auki. Joki jakoi kaupungin keskelta kahtia, ja toisella puolen naimme ihmisia juhlimassa. Paattelimme etta tuolla voisi olla ravintola ja lahdimme etsimaan joen ylityspaikkaa. Kun paasimme yli, loysimme paikan jossa ihmisia oli juhlimassa. He kutsuivat meidat innoissaan sisaan ja tarjosivat olutta. Aloimme miettia etta ketakohan naista on henkilokuntaa.

Noin viiden minuutin ihmettelyn jalkeen paikalle saapui englantia puhuva paikallinen, joka kertoi meidan olevan haissa! Han esitteli meille sulhasen ja Lao Phrasebookin avulla saimme myos selville kuka on morsian ja minka ikaisia he olivat. Uskomaton juttu saapua sattumalta haihin. Emme loppujen lopuksikaan saaneet ruokaa koko loppu iltana, mutta hauskaa kylla oli.

Paiva 2, 22. joulukuuta:

Halusimme nahda laolaisen pikkukylan, ja katsoimme kartasta sopivan kohteen. Paatimme lahtea Dangin kylaan. Pakkasimme mukaan uimavarusteet ja lahdimme matkaan melko aikaisin. Matkaan meni kohtalaisen paljon aikaa. Loysimme kuitenkin kylan ja istuskelimme joen rannalla hetken ja joimme Beer Laot. Beer Lao on muuten parasta olutta mita olen ikina maistanut. Se maistuu hyvalta kylmana, kadenlampoisena ja kuumana. Ihmeellista tavaraa.

Ajoimme takaisin Dangista ja paatimme lahtevamme seuraavana paivana kohti Lakxaota, josta jatkaisimme kohti Khung Khamia ja Konglorin luolaa.

Paiva 3, 23. joulukuuta:

Taraytimme mopot kayntiin ja lahdimme heti aamulla kohti Lakxaota. Matkaa oli hieman yli sata kilometria, tie oli hyvin lahella ajokelvotonta. Matkaan meni koko paiva. Kun saavuimme Lakxaoon oli jo pimeaa. Olimme myos vasyneita ja kavimme syomassa, etsimme guesthousen ja menimme nukkumaan.

Paiva 4, 24. joulukuuta:

Soimme pitkan aamiaisen ja lahdimme hieman tavallista myohemmin liikkeelle. Risteys josta meidan piti kaantya oli hieman epaselva ja paatimme kysya neuvoa paikallisilta. Saimme suunnan selville ja lahdimme ajamaan, mutta tie osoittautua viela huonommaksi kuin edellinen. Meilla kesti kohtalaisen kauan paastaksemme melkein puoleen valiin, ja sitten Nikot kaatuivat ylamaessa. Mopo keuli ympari ja toinen takana olevan jalanpidike irtosi. Kirosimme hetken ja ajoimme maen paalle, jossa toisesta moposta loppui polttoaine. Huono-onnisin paiva miesmuistiin.

Kivi-paperi-sakset maarasi minut hakemaan polttoainetta lahimmasta mahdollisesta paikasta, ja hakureissuun meni arviolta 45 minuuttia. Kun olimme saaneet mopot tankattua alkoi jo hamartamaan ja paatimme lahtea takaisin Lakxaoon.

Lakxaoon saavuttuamme kavimme ostamassa banaanipannukakut ja kolme Beer Laota. Sitten lahdimme etsimaan paikallista saunaa! Saunominen kuuluu Lao-kansan perinteeseen ja Lakxaosta loytyi kylasauna. Saunan pitaja puhui melko hyvaa englantia. Han oli ensimmainen ja ainoa englantia puhuva paikallinen Lakxaossa. Sauna oli suomalaisen ja turkkilaisen saunan valimuoto. Sisalla oli noin 70 astetta lampoa, ja hoyrya tuli sisaan ulkoa kattilasta putkea pitkin. Hoyry oli maustettu erilaisin yrtein.

Saunan jalkeen paikan pitaja pyysi meidat jaamaan perheensa kanssa syomaan ja maistamaan paikallista riisiviskia, Lao Laota. Saunan pitajan poika ja hanen kaverinsa olivat myos kesteissa mukana. Viski oli melko laimeaa, vaikka joimmekin sita raakana. Ehka noin 30 % alkoholia. Aikaa kului ainakin kaksi tuntia syoden ja juoden, jonka jalkeen ajoimme takaisin hostellille. Emme olleet edenneet paivan aikana metriakaan eteenpain, mutta olimme nahneet paikallisen perheen illanvietossa. Melkoinen jouluaatto.

Paiva 5, 25. joulukuuta:

Paattavaisin mielin mopot tankattuina suunnistimme takaisin tien paalle. Paasimme ohi kohdan jossa viimeksi polttoaineemme loppui ja olimme iloisin mielin. Ajoimme viela noin saman verran eteenpain ja saavuimme kylaan johon tie paattyi. Ihmettelimme hetken aikaa, silla tien olisi pitanyt jatkua viela yli sata kilometria kunnes olisimme paatyneet Khung Khamiin. Saimme selville etta olimme lahteneet Lakxaosta vaaraan suuntaan ja olimme noin 40 kilometrin paassa. Eikun takaisin. Olimme ajaneet jo yli puolen valin, kun kaaduimme ajaessamme kahdestaan Jiin kanssa toisella mopolla. Eteen tuli huomaamaton noin 30-40 cm syva kuoppa tiessa. Moposta vaantyivat jalkatapit hieman ja me saimme pintanaarmuja mutta ei mitaan vakavampaa.

Paastyamme takaisin Lakxaohun selvitimme oikean suunnan ja lahdimme ajamaan oikeaan suuntaan kohti Khung Khamia ja Konglorin luolaa. Paastyamme noin 15 kilometria loistavassa kunnossa olevaa asfalttitieta pitkin toinen mopoista hajosi. Ilmeisestikin moottori leikkasi kiinni. J suostui vapaaehtoiseksi hakemaan lahimman mekaanikon, joka loytyi 15 kilometrin paasta Lakxaosta! Meilla meni yhteensa melkein nelja tuntia mopon korjausta odotellessa. Siihen vaihdettiin ilmeisestikin koko pytty. (Meista ei tosin ketaan tieda mopoista yhtaan mitaan.)

Ajoimme kylmassa ja pimeassa takaisin Lakxaohun ja otimme huoneet samasta guesthousesta jo kolmannen kerran. Vitsailimme toisillemme ettemme paasisi ikina pois Lakxaosta.

Paiva 6, 26. joulukuuta:

Herasimme ajoissa ja lahdimme suoraan ajamaan oikeaa tieta pitkin kohti Khung Khamia ja Konglorin luolaa. Molemmat mopot toimivat kuin unelma, ainoina murheina olivat naarmut ja irronnut jalkatappi toisesta moposta. Taraytimme yhdella kertaa koko matkan, ja etsimme Khungista yosijan. Paatimme lahtea viela samana paivana ajamaan noin 40 kilometrin paahan Konglorin kylaan, jossa olisi todella suuri luola. Pituutta luolalla on 7,5 kilometria ja paikoin korkeutta noin 100 metria. Menimme venekyydilla luolan paasta paahan ja kavimme ihmettelemassa tippukivimuodostelmia luolan sisalla.

Kun paasimme luolasta olisi oli alkanut jo hamartaa, ja lahdimme ajelemaan takaisin Khung Khamia kohti. Paastyamme guesthouselle menimme suoraa tieta nukkumaan ja paatimme ajavamme seuraavana suoraan takaisin Thakhekiin.

Paiva 7, 27. joulukuuta:

Lahdimme aamulla matkaan ja ajoimme melko nopeasti takaisin Thakhekiin palauttamaan pyorat. Ainoana murheenamme oli alkanut vesisade. Pysahdyimme koko n. 130 kilometrin matkan aikana vain kolme kertaa. Saavuttuamme Thakhekiin menimme korjauttamaan karsineet mopedimme. Uusi jalkatappi maksoi alle 3 euroa ja mekaanikkolan pojat vaansivat viela kaupan paalle toisen pyoran tapit suoraan. Loistavaa palvelua. Enaa murheenamme olivat naarmut ja toisen kyparan visiirin rikkoutuminen. Menimme palauttamaan pyorat ja mies ei edes huomannut naarmuja, ja kyparan visiirista maksoimme alle 2 euroa. Rahaa paloi huomattavasti vahemman kuin olimme kuvitelleet.

Onnellisin mielin lahdimme bussiasemalle ottamaan bussin kohti Paksea, joka on kaupunki matkalla Thakhekista tanne Si Phan Donille. Saavuimme Pakseen puoli neljalta yolla. Matkassa kesti siis melkein 8 tuntia vaikka matkaa oli vain 250 kilometria. Jopa tiekin oli matkan aika poikkeuksetta hyva. Tasta voi paatella matkan mukavuuden. Emme saaneet nukuttua matkan aikana yhtaan, ja Paksessa jouduimme odottelemaan tuk-tuk-miesten herailya melkein tunnin. Kun vihdoin paasimme oikealle bussiasemalle, meille kerrottiin seuraavien bussien lahtevan Si Phan Donille kello yhdeksalta aamulla. Odottelimme siella viela noin nelja tuntia nukkumatta ollenkaan ja otimme bussin tanne.

Paiva 8, 28. joulukuuta:

Paiva vaihtui valissa ja saavuimme Si Phan Donille. Otimme mantereelta veneen Don Detin saarelle, jossa Matti, Nikojen tuttu Mongoliasta, jo odotteli meita. Hoidimme hygieniset tarpeemme (emme olleet kayneet suihkussa ties koska viimeksi), kavimme hieman kavelemassa ympari saarta ja menimme nukkumaan.

Semmoinen mopedimatka meilla oli. Tanaan olemme kayneet syomassa, maanneet riippumatossa ja olleet nettikahvilassa. Tulevista paivista ei luultavasti tule olemaan hirveasti kerrottavaa, sen verran rennosta paikasta on kysymys. Suunnitelmiin kuuluu hyvin syominen, kirjojen lukeminen ja riippumatossa makailu. Olen ollut tata ennen kokoajan matkassa ja nyt saan ensimmaista kertaa pysahtya hetkeksi.

Ensi blogiin olemme suunnitelleet pienta ruoka-osiota, nyt lahdemme juomaan pirtelot.

Terveisin,
Antti