lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Thakhek, Lao P.D.R.

Hei hei,

Thakhekista paivaa. Olemme kotiutuneet tanne Keski-Laosiin eraaseen provinssin kapitaaliin. Matkalla Vientianesta pysahdyimme kahdeksi yoksi Paksaniin, jossa saimme tutustua paremmin oikeaan Laosilaiseen kulttuuriin.

Saavuttuamme Paksaniin oli jo pimeaa, ja lahdimme metsastamaan yosijaa. Paikka vaikutti todella hiljaiselta, emme nahneet yhtaan lansimaalaista ihmista. Ensimmainen loytamamme guesthouse oli kuitenkin taynna. Taman jalkeen metsastimme kasiimme paikallisen vaeston edustajan, jolta kysyimme Niko J:n hyvan Laon taitamuksen avulla neuvoa yosijan loytamiseksi. Saimme kyydin kyseisen hepun lava-auton takana hyvalle guesthouselle.

Seuraavana paivana lahdimme etsimaan aamukahveja ja paadyimme temppelin takapihalle, jossa paikalliset lapset kerasivat maasta eraanlaisia happamia ja pienia omenoita, joita he kastoivat chilisoosiin. Lapset osoittivat suurta kiinnostusta meita kohtaan ja tarjosivat meille kyseisia hedelmia, joista en oikein pitanyt. Niko J. taisi pitaa niista. Hetken kuluttua paikalle saapui ilmeisesti hieman varakkaamman perheen jalkikasvua. Yksi lapsista nappasi taskustaan kamerapuhelimen ja alkoi ottamaan kuvia meista hyvin innostuneena.

Taallapain Laosia ihmetellaan meita muutenkin suuresti. Varsinkin minua ja Jiita tuijotellaan hyvinkin tiiviisti melkein missa vain. Esim. bussikuski esitteli minua omalle lapselleen ennen kuin lahdimme liikkeelle. Paikalliset huutelevat kadulla "Hello" tai "Sabaidii", ja jos heille vastaa, he kiittavat suuresti ja ovat hyvin innoissaan.

Muutaman paivan rentoutumisen jalkeen yritimme liftata Phaksanista tanne Thakhekiin huonolla menestyksella. Saimme kuitenkin tienvieresta halvalla minibussikyydin. Liftaamiseksi sita ei kuitenkaan voinut kutsua. :/

Saavuimme eilen Thakhekiin, ja loysimme guesthousen melko vaivatta. Pidimme eilen pyykkikestit, ja talla hetkella odottelemme niiden kuivumista. Kavimme eilen illalla katsomassa paikallista yokulttuuria. Loysimme Mekongissa kelluvan karaokelaivan, jossa yritin eraan paikallisen avustuksella paasta itsekin laulamaan. Heilla ei kuitenkaan ollut yhtaan englanninkielista biisia. Harmi.

Tamanhetkisen suunnitelman mukaan huomenna olisi tarkoitus vuokrata skootterit ja lahtea katsomaan lahiseutuja. Lahistolla pitaisi olla noin 7,5 km pitka luola ja noin 100m korkea vesiputous. Jos skootterit kuitenkin osoittautuvat liian kalliiksi tai muuten vaan hankaliksi, otamme jarjestetyn matkan. Jokimatkat kiinnostavat myos, yritetaan kovasti paasta matkaamaan suurta Mekongia pitkin jossain vaiheessa.

Blogin paivitystiheys luultavasti laskee huomattavasti kun jatkamme matkaa etelaan pain. Nettiyhteydet takkuilevat taalla jo suuresti. Si Phan Donilla, eli tamanhetkisten suunnitelmien mukaan joulunviettopaikallamme, ei ole edes sahkoa. :D

Hyvia pakkasia ja joulustressia sinne Suomeen,

Antti

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kun saahaan vähän vaihtelua perspektiiviin kun anttikin on siellä kertomassa oman tarinansa elokuvasta.

Täällä me valmistaudutaan viettämään juhlapäivää, joka alunperin oli muinaisen Persialaisen auringonjumala Mithren juhlapäivä, jumalan, jonka juuret juontaa vielä muinaisemmasta Intiasta Veda ajoilta, ja jonka keisariajan Roomalaiset sitten omaksuivat panteoniinsa. Päivää, jonka ajanlaskumme alkuvuosisatana Valtiouskonnon rinnalle kohonnut Jeesus-kultti otti perutajansa syntymäpäiväksi sulauttaakseen itselleen kannattajia, ja joka myöhemmin on yhdistetty myöhäisempään(n300-400jaa) Katolisen kirkon pyhimyksen, Pyhän Nikolauks ihmeidentekijän(joka oli erityisesti lasten suojelupyhimys), kaupalliseen kummitusversioon (St.Nicholaus,dutch=Sinterclaas,engl=Santaclaus, suom=Joulupukki), Päivää, jonka lapsipolvet erehdyksissään ajoittaa virheellisesti todellista aiemmaksi.

Se on jännä ja hieno juttu se perinne(siis ilman hiventäkään ironiaa, vaik kai ton perusteella allekirjoittanutta tuntematon henkilö vois olettaa). Sillä on syvät juuret joo(niin muuten joona tässä on hyvä esimerkki autenttisuusajattelun nyrjähtäneisyydestä).

Mutta että joulusterssiä? Jouluhan on vuoden ihaninta aikaa! Vielä kun satais/saatais lunta. No kait se stressikin on mahdollista jos niin valitsee.

Tällaisia Neilikan ja Kanelin tuoksuisia Jouluterveisiä kaikille, joille en lähettänyt joulukorttia, eli kaikille, ja toivotaan niitä pakkasia sen sijaan että hajottais niihin:)

Terv. Eero

Antti kirjoitti...

Iltaa,

Se joulustressi oli ns. pakollinen kettuilu. Hyvaa joulua nain hieman myohassa matkustelijoilta. Oman joulumme vietimme paikallisessa kylasaunassa ja hyvin ruokaillen. Siita sitten enemman seuraavassa blogikirjoituksessa, nyt ei yksinkertaisesti riita aika. Bussimatka kohti etelan lampoa jatkuu.

Kiitoksia Eerolle hyvasta kirjoituksesta, terveisin Antti.

Anonyymi kirjoitti...

No heippa taas. Vuosi sitten join Erkkilän Maken viskiä tommin ja niinan kanssa, kun antti oli nukkumassa, siitä tunnin kuluttua olin vaihtamassa eritteitä hopian wc-pytyn kanssa. Siinä tämän vuoden suurin seikkailu. Alkaa väkisinkin miettii et kyl itellää on aika mielenkiinnoton elämä. No ei parane valittaa kun kerran ei ite uskalla eikä ole varaa tehdä mitään rutiinista poikkeavaa(sinänsä kummallista, kun rutiineista ei ole tietoakaan. Mut hitsit kun odotan innolla et saan kuulla enemmän tein reissun yksityiskohdista. Viikon kohokohta on se kun näkee et blogiin on ilmestynyt jotain uutta. Rupee olee poikii aikamoinen ikävä kun ei o ollut ikinä näin kauaa erossa. Kai te vielä aiotte reissun päätteeks poiketa turun kautta ni voin sit juoda kännit?

Kyllähän siinä joulustressissä on jotain perää. No täytyy myöntää et oli se aika perseest kattoo ja leikkii et tykkää olla sisarusten kanssa.

Hyvää syntymäpäivää Antti, vaik nyt onkin suomenaikaan jo 29 paivä. Olet kaksikymmentä vuotias nuori mies sielusi ja ruumiisi voimissa Laosissa! Aiotko juhlia? No pian vaihtuu vuosi ja sitten sielläkin on varmaan huisit bileet.

Semmosia turhia löpinöitä täältäpäin. Usein tuntuu et olis paljonkin kysyttävää ja asiaa, mut sitten kun pitäis, ni ei tule mitään mieleen, ja sitten vaikuttaa vain tuperältä. Tietysti voisin kirjoittaa näitä löpinöitä jossain irkissä tai sähköpostiin, mut kun pelkään niit ohjelmii, enkä halua asentaa niit/muistaa s-posti osoiteita/katsoa itseäni peiliin. Tämänkin tekstin pyyhin pois jo kolmesti. katotaa jos saisin vielä lähetettyy. Noin!