taikkulandiasta paivaa.
kavaistiin ihan ottamassa tuntumaa etta milta tuntuu olla taysverinen turisti. lahdettin ko taon saarelle 30c varjoon hengailemaan ja uimaan. lahinna meni snorklailuksi ja auringon otoksi. jopo kavi kokeilemassa spidermaneyden-abc:t kalliokiipeilyn muodossa. itselta jai valista mahaongelmien ja tulevien musiikki-instrumenttisijoitusten takia.
jotenkin koh taolla tuli ulkopuolinen olo. emme juoneet joka ilta kanneja ja nauraneet nattien blondien tyttojen kanssa humalaisille huomautuksille "onpas tukalan kuuma", vaan makoilimme, kuntoilimme ja menimme 1900-2100 nukkumaan joka ilta ja 0600-0700 ylos. hullua hommaa, mutta eipahan ollut rahaakaan tehda muuta. lamminta oli ja se se pointti olikin minka takia saarelle lahdimme; nakemaan lammin aurinko viimeista kertaa. tavoite tuli siis taytettya, ja tulipa viimeisena iltana syotya kaksin yli 30euron ateriakin matkan viimeisen illan kunniaksi.
nyt ollaan bangkokissa taas takaisin josta lento lahtee huomen-aamulla kohti tukholmaa. sielta laivalla kotio jossa alkaa taas iankaikkinen itku, parku ja hampaiden kiristys velvollisuuksin kanssa. perkele.
- venajan junien,
- mongolian arojen, jurttien ja lannanlapioinnin,
- kiinan silmiahyvailevien nahtavyyksien,
- vietnamin mopoilujen ja "baarityoskentelyjen",
- laosin riippumattoilun ja mopoilujen, (jopolla myos kambodzan riippumattoilun ja angor watin)
- myanmarin nahtavyyksien ja maaseutukavelyn
- thaimaan suuren ja mahtavan bangkokin, aurinkorannan ja hammaslaakarien (kylla, kaytiin lomalla hammaslaakarissa jopa enemman kuin kerran)...
...jalkeen ei voi sanoa muuta kuin etta kivaa oli!
maanantaina, helmikuuta 16, 2009
lauantaina, helmikuuta 07, 2009
bangkok/koh tao, thaimaa
Terve!
taalla taas ollaan etelan lammossa juomassa margariittoja aurinkovarjon alla. toista se oli myanmarissa. piti ostaa pipot, hanskat ja takit kun saavuttiin maahan. sen verran korkealla oltiin osa ajasta ja olihan siellakin talvi menossa.
myanmar osoittautui vittumaiseksi valtioksi matkustaa. juurikaan mihinkaan ei paase ja jos paasee niin sinne pitaisi lentaa. kaytannossa siis keskimyanmarista pohjoisosaan menee yksi tie jota pitkin turistit saavat temmeltaa. siita poikkeaa n. 3 tieta hieman sivummalle joihin paasee hieman pienempiin paikkoihin. paatie seka pikkutiet ovat poliisien tarkistuspisteitten valloittamat etteivat turistit paase "epavakaille" alueille. teiden ulkopuolelle melkein joka osavaltioon voi lentaa osavaltion paakaupunkiin ja pois sielta. siella ollessa kaupungista ei saa poistua "epavakaiden olosuhteiden" takia.
nama "epavakaat olosuhteet" siis tarkoittavat sita, etta muutamat osavaltiot ja/tai alueet ovat julistautuneet itsenaiseksi, ja lopuilla alueilla viljellaan ja valmistetaan huumeita. joista rahat kilahtavat siis autoritaarisen sotilasjuntan taskuun.
kuultuamme niin paljon huhua ja muuta potaskaa myanmarista, paatimme ostaa opaskirjan koska kaikki olivat sanoneet valtiota vaikeaksi liikkua. mistaan ei saa selville mihin saa menna ja mihin ei. kuten meille myos kavi selvaksi muutaman kerran. opaskirjan olisi suoraan voinut heittaa roskiin. uusin painos oli vuodelta 2005.
ensinnakin, ei kannata yrittaa etsia logiikkaa valtion johdolta. hyvinkin fiksuina ihmisina he olivat 2005 vuoden lopulla vaihtaneet paakaupunkia. kaytannossa rakentaneet uuden paakaupungin johon ei kenellakaan ole asiaa. ei maan asukkailla, eika varsinkaan turisteilla. tieosuudella lahella kaupunkia kaikkien passit ja henkilokortit tarkasteltiin erittain patevien virkamiesten toimesta. virallisissa papereissa lukee siis etta niko & niko ovat euran tasavallasta kotoisin. tainnut olla ruskealla kirjekuorella olla tekemista miehien tyopaikan saamisella.
toiseksi, maahan iski vuonna 2008 erittan paha syklooni joka tappoi noin 200.000 ihmista ja tuhosi alueelta kaiken. kaytannossa syklooni nosti meren isolle alankoalueelle joka on yksi tiheimmin asutetuista alueista.
kolmanneksi, YKSIKAAN myanmarilainen ei pida sotilasjuntasta. junttaa vastaan on historian aikana aina sillointalloin ollut protesteja ja marsseja. marssit paattyivat aina joukkopidatyksiin ja pahoinpitelyihin poliisien toimesta. munkkien liittyttya protesteihin vakivalta poliisien toimesta loppui. 2007 tapahtui poikkeus: valtio nosti bensan hinnan viisinkertaiseksi jonka johdosta ihmiset narkastyivat ja alkoivat osoittelemaan mieltaan rauhallisesti marssien. myos munkit olivat mukana. poliisit ja armeija purkivat protestin pahoinpitelylla ja ampumalla ihmisia. monia ihmisia kuoli, mukaanlukien yksi turisti.
myoskin siis naista kolmesta syysta maan saadokset ja lait ovat muuttuneet nopasti, turistimaara on romahtanut ja kukaan ei pida hallituksesta. turistien kesken vallitsi yhtenainen tunnelma, baganin paasymaksua lukuunottamatta valtiolle ei anneta rahaa mistaan.
itse asiaan.
sunnitelmana oli menna keskimyanmariin mandalayhin, kayda baganissa, ehka vaeltamassa kiinan lahella vuoristoseudulla ja sen jalkeen ostaa mandalaysta vene ja meloa takaisin yangoniin. vituiksihan se meni mutta hauskaa oli.
meidan kohdallamme siis matka alkoi nain: lensimme yangoniin joka on entinen paakaupunki. (maitse valtioon paasee vain kiinan kautta). siella paatimme etta koska meilla on 24 paivaa aikaa etta lentomme lahtee takaisin, suoritamme yangonin tutkimisen jalkeenpain kun tiedamme paljon meilla on aikaa siihen ja paatimme lahtea suoraa entiseen-entiseen paakaupunkiin, mandalayhin. mandalayta kaytimme hubikaupunkina josta teimme bussin ja liftauskyytien kanssa tutkimusretkia lahimaastoon.
mandalayssa loysimme katukeittion josta sai ihka aitoa Lassi-juomaa. (intialainen jugurttijuoma joka on niko & niko raadin mielesta paras juoma maailmassa) karpasten maaran, paikallisen veden ja muutenkin yleisen huonon hygienian takia saimme tasta ihanasta juotavasta molemmille ripulin ja kuumeen joka jopolla oli hoystetty myos oksentamisella. mandalayssa meni siis nelisen paivaa sangyn pohjalla tekematta mitaan.
parannuttuamme paatimme etta emme lahde vaeltamaan viela koska fyysinen kunto ei ole parhaimmillaan. otimme bussin baganiin. baganissa oli siis kasittamaton maara erillaisia temppeleita lattanalla nurmikentalla, tylsaa eiko olekkin? ei ole. niita pallistellessa meni monia hetkia ja molempien mielesta visuaalisesti yksi parhaista paivista reissulta. suosittelen.
baganista paatimme toteuttaa laivareissu-unelman. ei onnistunut.
- veneen hinta oli liian suuri.
- se olisi pitanyt lisenssoida uusille omistajille
- olisi pitanyt ilmoittaa poliisille suunnitelmasta (jotka olivat sita mielta etta ei ole mahdollista)
- muutenkin kaikin puolin laitonta
teimme siis uuden suunnitelman, mutta veneilya emme hylanneet. lahdimme pieneen kylaan lahella bagania. chauk. chaukissa oli sellanen tunnelma etta eivat ole ennen lankkaria nahneet. n40 ihmista kokoajan kehassa ymparilla ja vanhemmat ihmiset kokoajan halusivat hyysata ja hakea tuoleja joissa istua jnejne. ei koskaan olisi uskonut etta vieraanvaraisuus voisi arsyttaa, mutta kun kisa on etta keta on vieraanvaraisin ja itse olet palkinto niin eipa ollut haavia.
ihmisten hammennyksesta paattelimme etta taalta saamme veneen, koska tieto lankkarien varallisuudesta ja turhista poliisijupakoista tuskin koskee tata paikkaa. toisin kavi. paikallinen immigration officer (jonka tehtava on pelkastaan lahettaa turistit takaisin) lahetti meidat kumipallona takaisin 10-kertaiseen hintaan. "you don't sleep here, you don't walk back, you don't go anywhere else than bagan...you don't, you don't etc etc...."
eli siis katkerina takaisin baganiin. suunnitelmasta jaljella enaan vaellus kiinan lahella vuoristossa. fyysinen kunto alkoi olla siina mallilla etta paatimme toteuttaa taman.
nyt reissusta selostettiin n viikko joten n. kaksi ja puoli viikkoa jai selostamatta.
juna lahtee 30minuutin kuluttua kohti thaimaan saaria joten jatkuu ensi numerossa...
Ko Tao thaikkulandia
Vaikka aikaisemmasta tekstista voisi paatella etta myanmar oli kakka maa ni kysymys ei ole siita vaan etta nikolla oli vereansokeri alhaalla kirjottaessa.
aikaa myanmarissa oli kulunut siis sittenkin noin 10pv kun pajahdimme chaukista takaisin
taman jalkeen lahdimme tavoitteleemaan moottoroiduin kulkupelein namshanin pikkukaupunkia. Matkaa taivallettavana oli n. 400 km mutta busseissa ja jeepeissa tuli silti istuskeltua 18 tuntia valilla matkanvarrella yopyen ja lamminta varustusta hankkien.
vaiva tuli kuitenkin palkittua sille namshan oli molempien mielesta ehdottomasti kaunein kaupunki\kyla missa kumpikaan on paassyt kaymaan. Kyla sijatsi lahestulkoon vuoren paalla luiketelevissa solissa, jotka oli alppityyliin rakennettu tayteen pienia puutaloja. Ymparilla avautui silmankantamattomiin vuoria joiden rinteet olivat taynna tee viljelmia ja niiden valissa satojen metrien syvyisia laaksoja joiden pahjalla kohisi erinaisia vesivaylia.
Perille paastyamme aloimme selvitella kuka olisi valmis opastamaan meita ja kyllahan asia hoitui lahestulkoon heti. Kavi myos ilmi etta meilla olisi mahdollisuus kavella takaisin namshanista edelliseen kaupunkiin kylien muodostamaa polkuverkostoa pitkin. Paatimme tarttua haasteeseen ja lahtea taivaltamaan 80km vuoristotaivalta. mutta ennen sita suoritimme lammittelyn kavelyyn ja lahtea opastajan johdolla 10km paahan lahikylaan uudenvuodenmenoja pallistelemaan.
Koko patikointi lenkki sujui jopa odotuksia paremmin vaikka nikon maha oikuttelikin hieman.
Painelimme 2 ensimmaiste paivaa niin tehokkaasti menemaan etta laskelmoituun kolmanteen paivaan ei jaanyt enaa pahemmin matkattavaa.
Yot nukuttiin matkan varella varakaampien kylalaisten luona jossa saimme myos ehka tahan asti kummallisimman nukkumiskokemuksen. Petimme tehtiin sellaisen huoneen lattialle jossa samaan aikaan katsoi telkkaria lahes tulkoon koko kyla.
Laskelmien mukaan yhdella hetkella huoneessa jannasi englannin valioliigaa 43 ihmista.
Reissusta selvittyamme oli aika lahtea takaisin kohti maan mahtikaupunki yangoonia muutamien pallistelypysahdysten varittaessa toki matkaa.
taalla taas ollaan etelan lammossa juomassa margariittoja aurinkovarjon alla. toista se oli myanmarissa. piti ostaa pipot, hanskat ja takit kun saavuttiin maahan. sen verran korkealla oltiin osa ajasta ja olihan siellakin talvi menossa.
myanmar osoittautui vittumaiseksi valtioksi matkustaa. juurikaan mihinkaan ei paase ja jos paasee niin sinne pitaisi lentaa. kaytannossa siis keskimyanmarista pohjoisosaan menee yksi tie jota pitkin turistit saavat temmeltaa. siita poikkeaa n. 3 tieta hieman sivummalle joihin paasee hieman pienempiin paikkoihin. paatie seka pikkutiet ovat poliisien tarkistuspisteitten valloittamat etteivat turistit paase "epavakaille" alueille. teiden ulkopuolelle melkein joka osavaltioon voi lentaa osavaltion paakaupunkiin ja pois sielta. siella ollessa kaupungista ei saa poistua "epavakaiden olosuhteiden" takia.
nama "epavakaat olosuhteet" siis tarkoittavat sita, etta muutamat osavaltiot ja/tai alueet ovat julistautuneet itsenaiseksi, ja lopuilla alueilla viljellaan ja valmistetaan huumeita. joista rahat kilahtavat siis autoritaarisen sotilasjuntan taskuun.
kuultuamme niin paljon huhua ja muuta potaskaa myanmarista, paatimme ostaa opaskirjan koska kaikki olivat sanoneet valtiota vaikeaksi liikkua. mistaan ei saa selville mihin saa menna ja mihin ei. kuten meille myos kavi selvaksi muutaman kerran. opaskirjan olisi suoraan voinut heittaa roskiin. uusin painos oli vuodelta 2005.
ensinnakin, ei kannata yrittaa etsia logiikkaa valtion johdolta. hyvinkin fiksuina ihmisina he olivat 2005 vuoden lopulla vaihtaneet paakaupunkia. kaytannossa rakentaneet uuden paakaupungin johon ei kenellakaan ole asiaa. ei maan asukkailla, eika varsinkaan turisteilla. tieosuudella lahella kaupunkia kaikkien passit ja henkilokortit tarkasteltiin erittain patevien virkamiesten toimesta. virallisissa papereissa lukee siis etta niko & niko ovat euran tasavallasta kotoisin. tainnut olla ruskealla kirjekuorella olla tekemista miehien tyopaikan saamisella.
toiseksi, maahan iski vuonna 2008 erittan paha syklooni joka tappoi noin 200.000 ihmista ja tuhosi alueelta kaiken. kaytannossa syklooni nosti meren isolle alankoalueelle joka on yksi tiheimmin asutetuista alueista.
kolmanneksi, YKSIKAAN myanmarilainen ei pida sotilasjuntasta. junttaa vastaan on historian aikana aina sillointalloin ollut protesteja ja marsseja. marssit paattyivat aina joukkopidatyksiin ja pahoinpitelyihin poliisien toimesta. munkkien liittyttya protesteihin vakivalta poliisien toimesta loppui. 2007 tapahtui poikkeus: valtio nosti bensan hinnan viisinkertaiseksi jonka johdosta ihmiset narkastyivat ja alkoivat osoittelemaan mieltaan rauhallisesti marssien. myos munkit olivat mukana. poliisit ja armeija purkivat protestin pahoinpitelylla ja ampumalla ihmisia. monia ihmisia kuoli, mukaanlukien yksi turisti.
myoskin siis naista kolmesta syysta maan saadokset ja lait ovat muuttuneet nopasti, turistimaara on romahtanut ja kukaan ei pida hallituksesta. turistien kesken vallitsi yhtenainen tunnelma, baganin paasymaksua lukuunottamatta valtiolle ei anneta rahaa mistaan.
itse asiaan.
sunnitelmana oli menna keskimyanmariin mandalayhin, kayda baganissa, ehka vaeltamassa kiinan lahella vuoristoseudulla ja sen jalkeen ostaa mandalaysta vene ja meloa takaisin yangoniin. vituiksihan se meni mutta hauskaa oli.
meidan kohdallamme siis matka alkoi nain: lensimme yangoniin joka on entinen paakaupunki. (maitse valtioon paasee vain kiinan kautta). siella paatimme etta koska meilla on 24 paivaa aikaa etta lentomme lahtee takaisin, suoritamme yangonin tutkimisen jalkeenpain kun tiedamme paljon meilla on aikaa siihen ja paatimme lahtea suoraa entiseen-entiseen paakaupunkiin, mandalayhin. mandalayta kaytimme hubikaupunkina josta teimme bussin ja liftauskyytien kanssa tutkimusretkia lahimaastoon.
mandalayssa loysimme katukeittion josta sai ihka aitoa Lassi-juomaa. (intialainen jugurttijuoma joka on niko & niko raadin mielesta paras juoma maailmassa) karpasten maaran, paikallisen veden ja muutenkin yleisen huonon hygienian takia saimme tasta ihanasta juotavasta molemmille ripulin ja kuumeen joka jopolla oli hoystetty myos oksentamisella. mandalayssa meni siis nelisen paivaa sangyn pohjalla tekematta mitaan.
parannuttuamme paatimme etta emme lahde vaeltamaan viela koska fyysinen kunto ei ole parhaimmillaan. otimme bussin baganiin. baganissa oli siis kasittamaton maara erillaisia temppeleita lattanalla nurmikentalla, tylsaa eiko olekkin? ei ole. niita pallistellessa meni monia hetkia ja molempien mielesta visuaalisesti yksi parhaista paivista reissulta. suosittelen.
baganista paatimme toteuttaa laivareissu-unelman. ei onnistunut.
- veneen hinta oli liian suuri.
- se olisi pitanyt lisenssoida uusille omistajille
- olisi pitanyt ilmoittaa poliisille suunnitelmasta (jotka olivat sita mielta etta ei ole mahdollista)
- muutenkin kaikin puolin laitonta
teimme siis uuden suunnitelman, mutta veneilya emme hylanneet. lahdimme pieneen kylaan lahella bagania. chauk. chaukissa oli sellanen tunnelma etta eivat ole ennen lankkaria nahneet. n40 ihmista kokoajan kehassa ymparilla ja vanhemmat ihmiset kokoajan halusivat hyysata ja hakea tuoleja joissa istua jnejne. ei koskaan olisi uskonut etta vieraanvaraisuus voisi arsyttaa, mutta kun kisa on etta keta on vieraanvaraisin ja itse olet palkinto niin eipa ollut haavia.
ihmisten hammennyksesta paattelimme etta taalta saamme veneen, koska tieto lankkarien varallisuudesta ja turhista poliisijupakoista tuskin koskee tata paikkaa. toisin kavi. paikallinen immigration officer (jonka tehtava on pelkastaan lahettaa turistit takaisin) lahetti meidat kumipallona takaisin 10-kertaiseen hintaan. "you don't sleep here, you don't walk back, you don't go anywhere else than bagan...you don't, you don't etc etc...."
eli siis katkerina takaisin baganiin. suunnitelmasta jaljella enaan vaellus kiinan lahella vuoristossa. fyysinen kunto alkoi olla siina mallilla etta paatimme toteuttaa taman.
nyt reissusta selostettiin n viikko joten n. kaksi ja puoli viikkoa jai selostamatta.
juna lahtee 30minuutin kuluttua kohti thaimaan saaria joten jatkuu ensi numerossa...
Ko Tao thaikkulandia
Vaikka aikaisemmasta tekstista voisi paatella etta myanmar oli kakka maa ni kysymys ei ole siita vaan etta nikolla oli vereansokeri alhaalla kirjottaessa.
aikaa myanmarissa oli kulunut siis sittenkin noin 10pv kun pajahdimme chaukista takaisin
taman jalkeen lahdimme tavoitteleemaan moottoroiduin kulkupelein namshanin pikkukaupunkia. Matkaa taivallettavana oli n. 400 km mutta busseissa ja jeepeissa tuli silti istuskeltua 18 tuntia valilla matkanvarrella yopyen ja lamminta varustusta hankkien.
vaiva tuli kuitenkin palkittua sille namshan oli molempien mielesta ehdottomasti kaunein kaupunki\kyla missa kumpikaan on paassyt kaymaan. Kyla sijatsi lahestulkoon vuoren paalla luiketelevissa solissa, jotka oli alppityyliin rakennettu tayteen pienia puutaloja. Ymparilla avautui silmankantamattomiin vuoria joiden rinteet olivat taynna tee viljelmia ja niiden valissa satojen metrien syvyisia laaksoja joiden pahjalla kohisi erinaisia vesivaylia.
Perille paastyamme aloimme selvitella kuka olisi valmis opastamaan meita ja kyllahan asia hoitui lahestulkoon heti. Kavi myos ilmi etta meilla olisi mahdollisuus kavella takaisin namshanista edelliseen kaupunkiin kylien muodostamaa polkuverkostoa pitkin. Paatimme tarttua haasteeseen ja lahtea taivaltamaan 80km vuoristotaivalta. mutta ennen sita suoritimme lammittelyn kavelyyn ja lahtea opastajan johdolla 10km paahan lahikylaan uudenvuodenmenoja pallistelemaan.
Koko patikointi lenkki sujui jopa odotuksia paremmin vaikka nikon maha oikuttelikin hieman.
Painelimme 2 ensimmaiste paivaa niin tehokkaasti menemaan etta laskelmoituun kolmanteen paivaan ei jaanyt enaa pahemmin matkattavaa.
Yot nukuttiin matkan varella varakaampien kylalaisten luona jossa saimme myos ehka tahan asti kummallisimman nukkumiskokemuksen. Petimme tehtiin sellaisen huoneen lattialle jossa samaan aikaan katsoi telkkaria lahes tulkoon koko kyla.
Laskelmien mukaan yhdella hetkella huoneessa jannasi englannin valioliigaa 43 ihmista.
Reissusta selvittyamme oli aika lahtea takaisin kohti maan mahtikaupunki yangoonia muutamien pallistelypysahdysten varittaessa toki matkaa.
maanantaina, tammikuuta 12, 2009
Huittinen, Suomen Tasavalta
Eli matka on siis päättynyt minun osaltani. Paljon tapahtui niinkin lyhyessä ajassa kuin kuukaudessa, mutta tulihan siellä rentouduttuakin. Väsäsin suuntaa-antavan kartan reitistäni tuonne googlemapsiin:
Häissä kuokkiminen, saunailta paikallisessa kyläsaunassa ja 4000 saaren rentouttava meininki jäivät erityisesti reissusta mieleen. Bangkokin vilinä oli myös hyvin mieleenpainuva näin euralaisen näkökulmasta. 8 miljoonaa ihmistä oli hieman liikaa. Nyt jätän tämän blogin kirjoittamisen taakseni ja siirrän vastuun taas kokonaan Nikojen harteille.
Antti
torstaina, tammikuuta 08, 2009
bangkok, thaimaa
Meni suunnitelma TAAS vahan uusiksi mulla. sii phan donin jalkeen piti lahtea kambodzaan matin (mongolian tuttu) kanssa ja ostaa vene ja etsia muita reissaajia miehistoksi. veneella jokea pitkin alas kambodzaa ja sielta sitten eksya paakaupungin killing fieldsien kautta angor wattiin. sielta takaisin nha trangiin viikoksi moikkaamaan kavereita ja sitten vasta thaimaahan.
monkaan meni. myohastyin matin suunnitelmasta yhdella paivalla joten missasin veneseikkailun. lahdin sitten nikon ja antin kanssa thaimaahan ja tehtiin nikon kanssa uusi suunnitelma.
Elikkas mentiin tanaan myanmarin(burman) lahetystoon pistamaan viisumit hakuun. kiinnostava valtio sinansa, koska itse ainakaan en tieda juurikaan mitaan sotilasjuntan lisaksi koko maasta. ensi viikolla aletaan selvittelemaan et mitas sieltapain oikein loytyykaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Burma .
Ja jos joku luulee etta saattaa olla vaarallinen maa tuo burma, han on vaarassa. myanmar on yksi aasian turvallisimmista maista ja jopa teurastajat tulevat kiinasta ja muista naapurimaista, koska burmalaiset eivat usko vakivaltaan edes elaimia kohtaan.
Burmasta ei varmaan liikaa kirjotella blogia. maassa on arviolta 50.1miljoonaa ihmista joista 26.000 ihmisella on mahdollisuus kayttaa internettia. mutta enempaa en juurikaan maasta talla hetkella tieda. ehkapa jalkeenpain.
muutamia kohteita:
Bagan, pitaisi olla angor watin tapainen monien kilometrien kokoinen temppelialue arviolta 13.000 temppelia joista on n. 2000 ehjaa jaljella.
http://www.donalbain.de/Fotos/Myanmar/08Bagan0336.jpg
popa-vuori, sammunut tulivuori jonka paalla olevaan temppeliin taytyy kavella 777 askelta ilman sukkia ja kenkia.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/ea/Mt_Popa.jpg
inle jarvi, jonka ymparilla ja sisalla paljon eri heimoja
http://wikitravel.org/en/Inle_Lake
ja paljon biitsia, joista myos yksi varustettuna mustalla hiekalla.
http://www.myanmartraveler.com/images/ngapali.jpg
http://mangalorean.com/circle/images/travel1/20080106hawaii8.jpg
tassa kirjelmassa suunnilleen kaikki mita siis valtiosta tiedan, suunnilleen siis yhta paljon kuin mongoliasta. toivotaan hyvaa reissua.
ps. tanaan tai huomenna pitais kaippa kayda makelan markuksen kaa olusella.
nikor
monkaan meni. myohastyin matin suunnitelmasta yhdella paivalla joten missasin veneseikkailun. lahdin sitten nikon ja antin kanssa thaimaahan ja tehtiin nikon kanssa uusi suunnitelma.
Elikkas mentiin tanaan myanmarin(burman) lahetystoon pistamaan viisumit hakuun. kiinnostava valtio sinansa, koska itse ainakaan en tieda juurikaan mitaan sotilasjuntan lisaksi koko maasta. ensi viikolla aletaan selvittelemaan et mitas sieltapain oikein loytyykaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Burma .
Ja jos joku luulee etta saattaa olla vaarallinen maa tuo burma, han on vaarassa. myanmar on yksi aasian turvallisimmista maista ja jopa teurastajat tulevat kiinasta ja muista naapurimaista, koska burmalaiset eivat usko vakivaltaan edes elaimia kohtaan.
Burmasta ei varmaan liikaa kirjotella blogia. maassa on arviolta 50.1miljoonaa ihmista joista 26.000 ihmisella on mahdollisuus kayttaa internettia. mutta enempaa en juurikaan maasta talla hetkella tieda. ehkapa jalkeenpain.
muutamia kohteita:
Bagan, pitaisi olla angor watin tapainen monien kilometrien kokoinen temppelialue arviolta 13.000 temppelia joista on n. 2000 ehjaa jaljella.
http://www.donalbain.de/Fotos/Myanmar/08Bagan0336.jpg
popa-vuori, sammunut tulivuori jonka paalla olevaan temppeliin taytyy kavella 777 askelta ilman sukkia ja kenkia.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/ea/Mt_Popa.jpg
inle jarvi, jonka ymparilla ja sisalla paljon eri heimoja
http://wikitravel.org/en/Inle_Lake
ja paljon biitsia, joista myos yksi varustettuna mustalla hiekalla.
http://www.myanmartraveler.com/images/ngapali.jpg
http://mangalorean.com/circle/images/travel1/20080106hawaii8.jpg
tassa kirjelmassa suunnilleen kaikki mita siis valtiosta tiedan, suunnilleen siis yhta paljon kuin mongoliasta. toivotaan hyvaa reissua.
ps. tanaan tai huomenna pitais kaippa kayda makelan markuksen kaa olusella.
nikor
tiistaina, tammikuuta 06, 2009
Pakse, Lao P.D.R.
Saavuimme eilen illalla Pakseen, joka on Laosin ja Thaimaan etelainen rajakaupunki. Taalta otamme mahdollisimman pian suunnaksi Thaimaan ja Bangkokin kaupungin.
Lahdimme Don Detin saarelta eilen aamupaivalla ja otimme veneen mantereelle. Mantereelta kavelimme noin kolmen kilometrin matkan isomman tien viereen ja laitoimme peukalot pystyyn. Hetken istumisen jalkeen paasimme paikallisen kaali- ja ihmiskuljetuslava-auton kyytiin, mutta emme kuitenkaan ilmaiseksi. Muutaman kilometrin matkan jalkeen auto jatti muut ihmiset pois ja saimme koko lavan omaan kayttoomme, loistava tapa matkustaa. Sai jalat suoraksi ja ilmanvaihto toimi moitteettomasti. Matka taittui rivakasti maisemia ihmetellen.
Viela pitaisi ostella hieman tuliaisia ja sitten otamme bussin Ubon Ratchathaniin. Sielta otamme ensimmaisen mahdollisen (halvan) junan Bangkokiin. Seuraavaksi tekstia sitten sielta.
Antti
Lahdimme Don Detin saarelta eilen aamupaivalla ja otimme veneen mantereelle. Mantereelta kavelimme noin kolmen kilometrin matkan isomman tien viereen ja laitoimme peukalot pystyyn. Hetken istumisen jalkeen paasimme paikallisen kaali- ja ihmiskuljetuslava-auton kyytiin, mutta emme kuitenkaan ilmaiseksi. Muutaman kilometrin matkan jalkeen auto jatti muut ihmiset pois ja saimme koko lavan omaan kayttoomme, loistava tapa matkustaa. Sai jalat suoraksi ja ilmanvaihto toimi moitteettomasti. Matka taittui rivakasti maisemia ihmetellen.
Viela pitaisi ostella hieman tuliaisia ja sitten otamme bussin Ubon Ratchathaniin. Sielta otamme ensimmaisen mahdollisen (halvan) junan Bangkokiin. Seuraavaksi tekstia sitten sielta.
Antti
perjantaina, tammikuuta 02, 2009
Si Phan Don, Don Det
Synttarit ja uusivuosi menivat sen suurempia juhlimatta. Olemme olleet R:n kanssa vatsataudissa, ja nyt se taitaa olla menossa Jiille. Tama Don Det on kylla loistava saari, kenellakaan ei ole kiire mihinkaan. Suuria juhlia hamuaville tama ei ole mikaan unelmalomakohde, pimean tultua saari hiljenee huomattavasti ja yhdeksan jalkeen elamaa on enaa hyvin vahan jaljella. Taysin zombie-saari, niinkuin joku meille valaytti. Uusivuosi oli pieni poikkeus tosin, psykedeelinen konemusiikki soi generaattorin pyorittamilla poppivehkeilla.
Taalla saarella ei siis ole sahkoverkkoa ollenkaan, vaan ravintolat ja guesthouset laittavat generaattorit paalle muutamaksi tunniksi pimean tultua. Tamakin nettikahvila pyorii kokoajan generaattoreiden varassa. Riippumattoilu on taalla parasta aktiviteettia. Ja syominen tietenkin. Tosin mahatauti rajoittaa sita harrastusta kummasti.
Tamanhetkisen yosijamme hinta on noin 40 eurosenttia per mies. Ei taalla edes saa rahaa kulumaan mitenkaan vaikka kuinka yrittaisi, paitsi ehka juopottelemalla saisi. Ruoka ei ole taalla ollenkaan niin mausteista kuin muualla Laosissa, johtuen ehkapa siita etta taalla on paljon enemman turisteja kuin missaan muualla missa olemme kayneet. Kummallista etta koko saari on taysin turistisoitunut mutta silti viihtyisa ja rentouttava.
Nyt hieman ruoka-asiaa Laosista:
Banana Pancake on katukeittiossa valmistettu hieman erilainen pannukakku, joka tehdaan todella venyvasta taikinasta, joka on valmiiksi sopivan kokoisina palasina. Taikinapalasta pyoritellaan pitsamainen pyorea levy, joka paistetaan muurinpohjalettumaisella pannulla. Pannulle lisataan runsaasti oljya ja voita koko ajan. Taikinan paalle rikotaan heti kananmuna, ja sitten siihen laitetaan pilkotut banaanit ja se taitellaan kasaan. Sitten kakku jatetaan paistumaan levyn reunalle jotta banaanit muhistuvat hyvin. Kun pannukakku on paistunut, pannukakkumies laittaa pannukakun paalle condensed milkkia, eli makeutettua ja tiivistettya hieman erikoista maitoa, ja se on valmis syotavaksi pitkan hammastikun kanssa. Todella hyvaa.
Sticky Rice on laolainen perinteinen kasinsyotava riisi, joka tulee aina tietynlaisessa korimaisessa astiassa. Nimensa se on saanut sen rakenteesta, joka on hyvinkin sticky. Sita otetaan korista sopivan kokoinen kimpale, ja kimpaleesta pyoritellaan kadessa pallo. Riisipallo kastetaan kastikkeeseen ja heitetaan suuhun. Ylivoimaisesti katevin tapa syoda riisia ikina.
Papaijasalaatti on myos hyvin yleinen ruoka taalla pain, vaikkakin se taitaa alunperin olla kotoisin Thaimaasta. Papaijasalaatin ytimena toimii suikaloitu papaija-hedelma, chilipippurit, lime ja kalakastike. Ainekset murskataan huhmareessa ja tarjoillaan sellaisenaan, mitaan ei paisteta tai kokata. Papaijasalaatille ominaista on _hyvin_ runsas tulisuus. Otimme Lakxaossa torilta salaatin, ja salaatintekija oli laittamassa joukkoon kuutta kokonaista chilipippuria. Naytin naiselle etta laittaa vain yhden. Han repesi nauramaan, mutta laittoi kuitenkin vain yhden pippurin. En pystynyt syomaan koko salaattia ollenkaan, se oli liian tulista. Nikot kykenivat syomaan salaattia hyvin, mutta minulle se oli aivan liian tulista. Ja nainen oli laittamassa salaattiin kuutta pippuria!
Laolainen kahvi on myos todella hyvaa. Tulee mieleen Suomessa keitetty todella hyva ja vahva espresso, jossa on haivahdys kaakaota joukossa. Siihen lisataan samaa condensed milkkia kuin banaanipannukakkuihin. Suunnitelmissamme onkin tuoda tata maitoa Suomeen ja yrittaa tehda oma versio Laokahvista kotona.
Tallaista talla kertaa. Lahdemme Jiin kanssa takaisin Bangkokiin luultavasti 6.-7. paiva, ja R jatkaa samoihin aikoihin matkaa Kambodzaan pain. Ainakin nykyisten suunnitelmien mukaan.
Leppoisaa vuoden alkua,
Antti
Taalla saarella ei siis ole sahkoverkkoa ollenkaan, vaan ravintolat ja guesthouset laittavat generaattorit paalle muutamaksi tunniksi pimean tultua. Tamakin nettikahvila pyorii kokoajan generaattoreiden varassa. Riippumattoilu on taalla parasta aktiviteettia. Ja syominen tietenkin. Tosin mahatauti rajoittaa sita harrastusta kummasti.
Tamanhetkisen yosijamme hinta on noin 40 eurosenttia per mies. Ei taalla edes saa rahaa kulumaan mitenkaan vaikka kuinka yrittaisi, paitsi ehka juopottelemalla saisi. Ruoka ei ole taalla ollenkaan niin mausteista kuin muualla Laosissa, johtuen ehkapa siita etta taalla on paljon enemman turisteja kuin missaan muualla missa olemme kayneet. Kummallista etta koko saari on taysin turistisoitunut mutta silti viihtyisa ja rentouttava.
Nyt hieman ruoka-asiaa Laosista:
Banana Pancake on katukeittiossa valmistettu hieman erilainen pannukakku, joka tehdaan todella venyvasta taikinasta, joka on valmiiksi sopivan kokoisina palasina. Taikinapalasta pyoritellaan pitsamainen pyorea levy, joka paistetaan muurinpohjalettumaisella pannulla. Pannulle lisataan runsaasti oljya ja voita koko ajan. Taikinan paalle rikotaan heti kananmuna, ja sitten siihen laitetaan pilkotut banaanit ja se taitellaan kasaan. Sitten kakku jatetaan paistumaan levyn reunalle jotta banaanit muhistuvat hyvin. Kun pannukakku on paistunut, pannukakkumies laittaa pannukakun paalle condensed milkkia, eli makeutettua ja tiivistettya hieman erikoista maitoa, ja se on valmis syotavaksi pitkan hammastikun kanssa. Todella hyvaa.
Sticky Rice on laolainen perinteinen kasinsyotava riisi, joka tulee aina tietynlaisessa korimaisessa astiassa. Nimensa se on saanut sen rakenteesta, joka on hyvinkin sticky. Sita otetaan korista sopivan kokoinen kimpale, ja kimpaleesta pyoritellaan kadessa pallo. Riisipallo kastetaan kastikkeeseen ja heitetaan suuhun. Ylivoimaisesti katevin tapa syoda riisia ikina.
Papaijasalaatti on myos hyvin yleinen ruoka taalla pain, vaikkakin se taitaa alunperin olla kotoisin Thaimaasta. Papaijasalaatin ytimena toimii suikaloitu papaija-hedelma, chilipippurit, lime ja kalakastike. Ainekset murskataan huhmareessa ja tarjoillaan sellaisenaan, mitaan ei paisteta tai kokata. Papaijasalaatille ominaista on _hyvin_ runsas tulisuus. Otimme Lakxaossa torilta salaatin, ja salaatintekija oli laittamassa joukkoon kuutta kokonaista chilipippuria. Naytin naiselle etta laittaa vain yhden. Han repesi nauramaan, mutta laittoi kuitenkin vain yhden pippurin. En pystynyt syomaan koko salaattia ollenkaan, se oli liian tulista. Nikot kykenivat syomaan salaattia hyvin, mutta minulle se oli aivan liian tulista. Ja nainen oli laittamassa salaattiin kuutta pippuria!
Laolainen kahvi on myos todella hyvaa. Tulee mieleen Suomessa keitetty todella hyva ja vahva espresso, jossa on haivahdys kaakaota joukossa. Siihen lisataan samaa condensed milkkia kuin banaanipannukakkuihin. Suunnitelmissamme onkin tuoda tata maitoa Suomeen ja yrittaa tehda oma versio Laokahvista kotona.
Tallaista talla kertaa. Lahdemme Jiin kanssa takaisin Bangkokiin luultavasti 6.-7. paiva, ja R jatkaa samoihin aikoihin matkaa Kambodzaan pain. Ainakin nykyisten suunnitelmien mukaan.
Leppoisaa vuoden alkua,
Antti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)