Saavuimme eilen Si Phan Donille, Don Detin saarelle. Bussimatka tanne oli kohtalaisen kamala, bussi pysahteli ja rapytteli valoja lapi yon joten nukahtaminen oli mahdotonta.
Viimeisin blogikirjoitus taitaa olla jo viikon vanha, joten on aika kirjoittaa uutta. Viime kirjoituksen jalkeen olemme tehneet seitseman paivan moottoripyoramatkan, jonka aikana vierailimme Thakhekin lahikylissa ja -kaupungeissa.
Paiva 1, 21. joulukuuta:
Vuokrasimme kaksi moottoripyoraa Thakhekista ja lahdimme matkaan. Paatimme etta kaksi kulkisivat yhdella pyoralla ja kolmas yksin. Paivan tavoitteena oli kayda katsastamassa luola Thakhekin lahistolla, ja illalla ehtia Mahakxaihin. J oli kaynyt luolassa jo aikaisemmin. Loysimme luolan vaivatta ja kahlasimme sisaan noin polveen saakka ulottuvaa vetta pitkin. Kiipesimme luolan katon korkeudelle ja istuskelimme Jiin kanssa siella. R ei paassyt sisalle, koska ei ylettanyt ottamaan tukea katosta kohdassa, jossa se oli tarpeellista. Luolan katto oli noin 10-12 metrin korkeudessa, ja katon rajasta aukeni ulospain ehkapa yksi hienommista nakymista mita olen elaessani nahnyt. Vietimme luolassa loppujen lopuksi niin kauan aikaa, etta jouduimme ajamaan Mahaksaihin pimeassa.
Saavuimme Mahaksaihin kello 20.00 jalkeen ja olimme nalkaisia. Loysimme kylasta yhden guesthousen, jonka pitaja ei osannut edes englantia. Siita voi jo paatella jotain paikasta. Chekattuamme huoneeseen lahdimme metsastamaan ruokaa, mutta mikaan paikka ei ollut auki. Joki jakoi kaupungin keskelta kahtia, ja toisella puolen naimme ihmisia juhlimassa. Paattelimme etta tuolla voisi olla ravintola ja lahdimme etsimaan joen ylityspaikkaa. Kun paasimme yli, loysimme paikan jossa ihmisia oli juhlimassa. He kutsuivat meidat innoissaan sisaan ja tarjosivat olutta. Aloimme miettia etta ketakohan naista on henkilokuntaa.
Noin viiden minuutin ihmettelyn jalkeen paikalle saapui englantia puhuva paikallinen, joka kertoi meidan olevan haissa! Han esitteli meille sulhasen ja Lao Phrasebookin avulla saimme myos selville kuka on morsian ja minka ikaisia he olivat. Uskomaton juttu saapua sattumalta haihin. Emme loppujen lopuksikaan saaneet ruokaa koko loppu iltana, mutta hauskaa kylla oli.
Paiva 2, 22. joulukuuta:
Halusimme nahda laolaisen pikkukylan, ja katsoimme kartasta sopivan kohteen. Paatimme lahtea Dangin kylaan. Pakkasimme mukaan uimavarusteet ja lahdimme matkaan melko aikaisin. Matkaan meni kohtalaisen paljon aikaa. Loysimme kuitenkin kylan ja istuskelimme joen rannalla hetken ja joimme Beer Laot. Beer Lao on muuten parasta olutta mita olen ikina maistanut. Se maistuu hyvalta kylmana, kadenlampoisena ja kuumana. Ihmeellista tavaraa.
Ajoimme takaisin Dangista ja paatimme lahtevamme seuraavana paivana kohti Lakxaota, josta jatkaisimme kohti Khung Khamia ja Konglorin luolaa.
Paiva 3, 23. joulukuuta:
Taraytimme mopot kayntiin ja lahdimme heti aamulla kohti Lakxaota. Matkaa oli hieman yli sata kilometria, tie oli hyvin lahella ajokelvotonta. Matkaan meni koko paiva. Kun saavuimme Lakxaoon oli jo pimeaa. Olimme myos vasyneita ja kavimme syomassa, etsimme guesthousen ja menimme nukkumaan.
Paiva 4, 24. joulukuuta:
Soimme pitkan aamiaisen ja lahdimme hieman tavallista myohemmin liikkeelle. Risteys josta meidan piti kaantya oli hieman epaselva ja paatimme kysya neuvoa paikallisilta. Saimme suunnan selville ja lahdimme ajamaan, mutta tie osoittautua viela huonommaksi kuin edellinen. Meilla kesti kohtalaisen kauan paastaksemme melkein puoleen valiin, ja sitten Nikot kaatuivat ylamaessa. Mopo keuli ympari ja toinen takana olevan jalanpidike irtosi. Kirosimme hetken ja ajoimme maen paalle, jossa toisesta moposta loppui polttoaine. Huono-onnisin paiva miesmuistiin.
Kivi-paperi-sakset maarasi minut hakemaan polttoainetta lahimmasta mahdollisesta paikasta, ja hakureissuun meni arviolta 45 minuuttia. Kun olimme saaneet mopot tankattua alkoi jo hamartamaan ja paatimme lahtea takaisin Lakxaoon.
Lakxaoon saavuttuamme kavimme ostamassa banaanipannukakut ja kolme Beer Laota. Sitten lahdimme etsimaan paikallista saunaa! Saunominen kuuluu Lao-kansan perinteeseen ja Lakxaosta loytyi kylasauna. Saunan pitaja puhui melko hyvaa englantia. Han oli ensimmainen ja ainoa englantia puhuva paikallinen Lakxaossa. Sauna oli suomalaisen ja turkkilaisen saunan valimuoto. Sisalla oli noin 70 astetta lampoa, ja hoyrya tuli sisaan ulkoa kattilasta putkea pitkin. Hoyry oli maustettu erilaisin yrtein.
Saunan jalkeen paikan pitaja pyysi meidat jaamaan perheensa kanssa syomaan ja maistamaan paikallista riisiviskia, Lao Laota. Saunan pitajan poika ja hanen kaverinsa olivat myos kesteissa mukana. Viski oli melko laimeaa, vaikka joimmekin sita raakana. Ehka noin 30 % alkoholia. Aikaa kului ainakin kaksi tuntia syoden ja juoden, jonka jalkeen ajoimme takaisin hostellille. Emme olleet edenneet paivan aikana metriakaan eteenpain, mutta olimme nahneet paikallisen perheen illanvietossa. Melkoinen jouluaatto.
Paiva 5, 25. joulukuuta:
Paattavaisin mielin mopot tankattuina suunnistimme takaisin tien paalle. Paasimme ohi kohdan jossa viimeksi polttoaineemme loppui ja olimme iloisin mielin. Ajoimme viela noin saman verran eteenpain ja saavuimme kylaan johon tie paattyi. Ihmettelimme hetken aikaa, silla tien olisi pitanyt jatkua viela yli sata kilometria kunnes olisimme paatyneet Khung Khamiin. Saimme selville etta olimme lahteneet Lakxaosta vaaraan suuntaan ja olimme noin 40 kilometrin paassa. Eikun takaisin. Olimme ajaneet jo yli puolen valin, kun kaaduimme ajaessamme kahdestaan Jiin kanssa toisella mopolla. Eteen tuli huomaamaton noin 30-40 cm syva kuoppa tiessa. Moposta vaantyivat jalkatapit hieman ja me saimme pintanaarmuja mutta ei mitaan vakavampaa.
Paastyamme takaisin Lakxaohun selvitimme oikean suunnan ja lahdimme ajamaan oikeaan suuntaan kohti Khung Khamia ja Konglorin luolaa. Paastyamme noin 15 kilometria loistavassa kunnossa olevaa asfalttitieta pitkin toinen mopoista hajosi. Ilmeisestikin moottori leikkasi kiinni. J suostui vapaaehtoiseksi hakemaan lahimman mekaanikon, joka loytyi 15 kilometrin paasta Lakxaosta! Meilla meni yhteensa melkein nelja tuntia mopon korjausta odotellessa. Siihen vaihdettiin ilmeisestikin koko pytty. (Meista ei tosin ketaan tieda mopoista yhtaan mitaan.)
Ajoimme kylmassa ja pimeassa takaisin Lakxaohun ja otimme huoneet samasta guesthousesta jo kolmannen kerran. Vitsailimme toisillemme ettemme paasisi ikina pois Lakxaosta.
Paiva 6, 26. joulukuuta:
Herasimme ajoissa ja lahdimme suoraan ajamaan oikeaa tieta pitkin kohti Khung Khamia ja Konglorin luolaa. Molemmat mopot toimivat kuin unelma, ainoina murheina olivat naarmut ja irronnut jalkatappi toisesta moposta. Taraytimme yhdella kertaa koko matkan, ja etsimme Khungista yosijan. Paatimme lahtea viela samana paivana ajamaan noin 40 kilometrin paahan Konglorin kylaan, jossa olisi todella suuri luola. Pituutta luolalla on 7,5 kilometria ja paikoin korkeutta noin 100 metria. Menimme venekyydilla luolan paasta paahan ja kavimme ihmettelemassa tippukivimuodostelmia luolan sisalla.
Kun paasimme luolasta olisi oli alkanut jo hamartaa, ja lahdimme ajelemaan takaisin Khung Khamia kohti. Paastyamme guesthouselle menimme suoraa tieta nukkumaan ja paatimme ajavamme seuraavana suoraan takaisin Thakhekiin.
Paiva 7, 27. joulukuuta:
Lahdimme aamulla matkaan ja ajoimme melko nopeasti takaisin Thakhekiin palauttamaan pyorat. Ainoana murheenamme oli alkanut vesisade. Pysahdyimme koko n. 130 kilometrin matkan aikana vain kolme kertaa. Saavuttuamme Thakhekiin menimme korjauttamaan karsineet mopedimme. Uusi jalkatappi maksoi alle 3 euroa ja mekaanikkolan pojat vaansivat viela kaupan paalle toisen pyoran tapit suoraan. Loistavaa palvelua. Enaa murheenamme olivat naarmut ja toisen kyparan visiirin rikkoutuminen. Menimme palauttamaan pyorat ja mies ei edes huomannut naarmuja, ja kyparan visiirista maksoimme alle 2 euroa. Rahaa paloi huomattavasti vahemman kuin olimme kuvitelleet.
Onnellisin mielin lahdimme bussiasemalle ottamaan bussin kohti Paksea, joka on kaupunki matkalla Thakhekista tanne Si Phan Donille. Saavuimme Pakseen puoli neljalta yolla. Matkassa kesti siis melkein 8 tuntia vaikka matkaa oli vain 250 kilometria. Jopa tiekin oli matkan aika poikkeuksetta hyva. Tasta voi paatella matkan mukavuuden. Emme saaneet nukuttua matkan aikana yhtaan, ja Paksessa jouduimme odottelemaan tuk-tuk-miesten herailya melkein tunnin. Kun vihdoin paasimme oikealle bussiasemalle, meille kerrottiin seuraavien bussien lahtevan Si Phan Donille kello yhdeksalta aamulla. Odottelimme siella viela noin nelja tuntia nukkumatta ollenkaan ja otimme bussin tanne.
Paiva 8, 28. joulukuuta:
Paiva vaihtui valissa ja saavuimme Si Phan Donille. Otimme mantereelta veneen Don Detin saarelle, jossa Matti, Nikojen tuttu Mongoliasta, jo odotteli meita. Hoidimme hygieniset tarpeemme (emme olleet kayneet suihkussa ties koska viimeksi), kavimme hieman kavelemassa ympari saarta ja menimme nukkumaan.
Semmoinen mopedimatka meilla oli. Tanaan olemme kayneet syomassa, maanneet riippumatossa ja olleet nettikahvilassa. Tulevista paivista ei luultavasti tule olemaan hirveasti kerrottavaa, sen verran rennosta paikasta on kysymys. Suunnitelmiin kuuluu hyvin syominen, kirjojen lukeminen ja riippumatossa makailu. Olen ollut tata ennen kokoajan matkassa ja nyt saan ensimmaista kertaa pysahtya hetkeksi.
Ensi blogiin olemme suunnitelleet pienta ruoka-osiota, nyt lahdemme juomaan pirtelot.
Terveisin,
Antti
maanantaina, joulukuuta 29, 2008
lauantaina, joulukuuta 20, 2008
Thakhek, Lao P.D.R.
Hei hei,
Thakhekista paivaa. Olemme kotiutuneet tanne Keski-Laosiin eraaseen provinssin kapitaaliin. Matkalla Vientianesta pysahdyimme kahdeksi yoksi Paksaniin, jossa saimme tutustua paremmin oikeaan Laosilaiseen kulttuuriin.
Saavuttuamme Paksaniin oli jo pimeaa, ja lahdimme metsastamaan yosijaa. Paikka vaikutti todella hiljaiselta, emme nahneet yhtaan lansimaalaista ihmista. Ensimmainen loytamamme guesthouse oli kuitenkin taynna. Taman jalkeen metsastimme kasiimme paikallisen vaeston edustajan, jolta kysyimme Niko J:n hyvan Laon taitamuksen avulla neuvoa yosijan loytamiseksi. Saimme kyydin kyseisen hepun lava-auton takana hyvalle guesthouselle.
Seuraavana paivana lahdimme etsimaan aamukahveja ja paadyimme temppelin takapihalle, jossa paikalliset lapset kerasivat maasta eraanlaisia happamia ja pienia omenoita, joita he kastoivat chilisoosiin. Lapset osoittivat suurta kiinnostusta meita kohtaan ja tarjosivat meille kyseisia hedelmia, joista en oikein pitanyt. Niko J. taisi pitaa niista. Hetken kuluttua paikalle saapui ilmeisesti hieman varakkaamman perheen jalkikasvua. Yksi lapsista nappasi taskustaan kamerapuhelimen ja alkoi ottamaan kuvia meista hyvin innostuneena.
Taallapain Laosia ihmetellaan meita muutenkin suuresti. Varsinkin minua ja Jiita tuijotellaan hyvinkin tiiviisti melkein missa vain. Esim. bussikuski esitteli minua omalle lapselleen ennen kuin lahdimme liikkeelle. Paikalliset huutelevat kadulla "Hello" tai "Sabaidii", ja jos heille vastaa, he kiittavat suuresti ja ovat hyvin innoissaan.
Muutaman paivan rentoutumisen jalkeen yritimme liftata Phaksanista tanne Thakhekiin huonolla menestyksella. Saimme kuitenkin tienvieresta halvalla minibussikyydin. Liftaamiseksi sita ei kuitenkaan voinut kutsua. :/
Saavuimme eilen Thakhekiin, ja loysimme guesthousen melko vaivatta. Pidimme eilen pyykkikestit, ja talla hetkella odottelemme niiden kuivumista. Kavimme eilen illalla katsomassa paikallista yokulttuuria. Loysimme Mekongissa kelluvan karaokelaivan, jossa yritin eraan paikallisen avustuksella paasta itsekin laulamaan. Heilla ei kuitenkaan ollut yhtaan englanninkielista biisia. Harmi.
Tamanhetkisen suunnitelman mukaan huomenna olisi tarkoitus vuokrata skootterit ja lahtea katsomaan lahiseutuja. Lahistolla pitaisi olla noin 7,5 km pitka luola ja noin 100m korkea vesiputous. Jos skootterit kuitenkin osoittautuvat liian kalliiksi tai muuten vaan hankaliksi, otamme jarjestetyn matkan. Jokimatkat kiinnostavat myos, yritetaan kovasti paasta matkaamaan suurta Mekongia pitkin jossain vaiheessa.
Blogin paivitystiheys luultavasti laskee huomattavasti kun jatkamme matkaa etelaan pain. Nettiyhteydet takkuilevat taalla jo suuresti. Si Phan Donilla, eli tamanhetkisten suunnitelmien mukaan joulunviettopaikallamme, ei ole edes sahkoa. :D
Hyvia pakkasia ja joulustressia sinne Suomeen,
Antti
Thakhekista paivaa. Olemme kotiutuneet tanne Keski-Laosiin eraaseen provinssin kapitaaliin. Matkalla Vientianesta pysahdyimme kahdeksi yoksi Paksaniin, jossa saimme tutustua paremmin oikeaan Laosilaiseen kulttuuriin.
Saavuttuamme Paksaniin oli jo pimeaa, ja lahdimme metsastamaan yosijaa. Paikka vaikutti todella hiljaiselta, emme nahneet yhtaan lansimaalaista ihmista. Ensimmainen loytamamme guesthouse oli kuitenkin taynna. Taman jalkeen metsastimme kasiimme paikallisen vaeston edustajan, jolta kysyimme Niko J:n hyvan Laon taitamuksen avulla neuvoa yosijan loytamiseksi. Saimme kyydin kyseisen hepun lava-auton takana hyvalle guesthouselle.
Seuraavana paivana lahdimme etsimaan aamukahveja ja paadyimme temppelin takapihalle, jossa paikalliset lapset kerasivat maasta eraanlaisia happamia ja pienia omenoita, joita he kastoivat chilisoosiin. Lapset osoittivat suurta kiinnostusta meita kohtaan ja tarjosivat meille kyseisia hedelmia, joista en oikein pitanyt. Niko J. taisi pitaa niista. Hetken kuluttua paikalle saapui ilmeisesti hieman varakkaamman perheen jalkikasvua. Yksi lapsista nappasi taskustaan kamerapuhelimen ja alkoi ottamaan kuvia meista hyvin innostuneena.
Taallapain Laosia ihmetellaan meita muutenkin suuresti. Varsinkin minua ja Jiita tuijotellaan hyvinkin tiiviisti melkein missa vain. Esim. bussikuski esitteli minua omalle lapselleen ennen kuin lahdimme liikkeelle. Paikalliset huutelevat kadulla "Hello" tai "Sabaidii", ja jos heille vastaa, he kiittavat suuresti ja ovat hyvin innoissaan.
Muutaman paivan rentoutumisen jalkeen yritimme liftata Phaksanista tanne Thakhekiin huonolla menestyksella. Saimme kuitenkin tienvieresta halvalla minibussikyydin. Liftaamiseksi sita ei kuitenkaan voinut kutsua. :/
Saavuimme eilen Thakhekiin, ja loysimme guesthousen melko vaivatta. Pidimme eilen pyykkikestit, ja talla hetkella odottelemme niiden kuivumista. Kavimme eilen illalla katsomassa paikallista yokulttuuria. Loysimme Mekongissa kelluvan karaokelaivan, jossa yritin eraan paikallisen avustuksella paasta itsekin laulamaan. Heilla ei kuitenkaan ollut yhtaan englanninkielista biisia. Harmi.
Tamanhetkisen suunnitelman mukaan huomenna olisi tarkoitus vuokrata skootterit ja lahtea katsomaan lahiseutuja. Lahistolla pitaisi olla noin 7,5 km pitka luola ja noin 100m korkea vesiputous. Jos skootterit kuitenkin osoittautuvat liian kalliiksi tai muuten vaan hankaliksi, otamme jarjestetyn matkan. Jokimatkat kiinnostavat myos, yritetaan kovasti paasta matkaamaan suurta Mekongia pitkin jossain vaiheessa.
Blogin paivitystiheys luultavasti laskee huomattavasti kun jatkamme matkaa etelaan pain. Nettiyhteydet takkuilevat taalla jo suuresti. Si Phan Donilla, eli tamanhetkisten suunnitelmien mukaan joulunviettopaikallamme, ei ole edes sahkoa. :D
Hyvia pakkasia ja joulustressia sinne Suomeen,
Antti
keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008
Niko, Niko, Antti & Aasia
Laskeuduin Bangkokin lentokentalle lauantaina 12.12. Huomasin heti passitarkastuksen jalkeen jattaneeni lompakkoni lentokoneeseen, ja eikun etsimaan Finnairin henkilokuntaa. Sain rahapussini takaisin noin 40 minuuttissa, ei siis paha viivytys. Lentokentalla minua vastassa oli Niko J, jonka kanssa lahdimme suunnistamaan kohti majapaikkaamme. Vietettyamme kaksi iltaa suurkaupungin hulinassa otimme junan kohti Laosia, Udon Thaniin.
Udon Thanissa huomasin jattaneeni hygieniatarvikkeeni Bangkokiin. Muistini toimii taalla naemma yhta hyvin kuin Suomessa. Yovyimme yhden yon Thanissa ja jatkoimme matkaamme kohti Vientianea, jossa herra R. meita jo odottikin.
Nyt kirjoitan taalta Vientianesta, josta R kertoikin jo aika tarinan. Kavelimme juuri porukalla musiikkiliikkeeseen ja ostimme kitaran. Katselivat hieman pitkaan. Matkamme jatkuu tasta kohti etelan lampoa, taalla kun on kohtalaisen viilea ilmasto. Yolampotilat lahentelevat 15 astetta, hyh. Muutaman tunnin sisalla otamme bussin kohti Paksania, joka on Bolikhamsai- provinssin paakaupunki.
Paatimme ehtia Si Phan Donille uuteen vuoteen mennessa. Ei pitaisi hirveasti kiiretta pitaman.
Terveisin,
Antti
Udon Thanissa huomasin jattaneeni hygieniatarvikkeeni Bangkokiin. Muistini toimii taalla naemma yhta hyvin kuin Suomessa. Yovyimme yhden yon Thanissa ja jatkoimme matkaamme kohti Vientianea, jossa herra R. meita jo odottikin.
Nyt kirjoitan taalta Vientianesta, josta R kertoikin jo aika tarinan. Kavelimme juuri porukalla musiikkiliikkeeseen ja ostimme kitaran. Katselivat hieman pitkaan. Matkamme jatkuu tasta kohti etelan lampoa, taalla kun on kohtalaisen viilea ilmasto. Yolampotilat lahentelevat 15 astetta, hyh. Muutaman tunnin sisalla otamme bussin kohti Paksania, joka on Bolikhamsai- provinssin paakaupunki.
Paatimme ehtia Si Phan Donille uuteen vuoteen mennessa. Ei pitaisi hirveasti kiiretta pitaman.
Terveisin,
Antti
perjantaina, joulukuuta 12, 2008
12.12.2008 vientiane, Lao PDR
nelisen paivaa nyt hengaillut taalla laosin paakaupungissa. toisena paivana tapasin matin (heppu jonka kanssa teimme mongoliassa maaseutureissun http://kulkurina.blogspot.com/2008/09/nomad-among-nomads.html ). Matin kanssa kierreltiin yksi paiva taalla ja sen jalkeen seuraan liitty myos michael ja nico (pari saksalaista jotka tavattiin myos mongoliassa). taalla ollaan muutamat paivat nyt kierrelty ja tehtiin huomio etta koyhin kaakkois-aasian maa on myos kallein maa venajan jalkeen missa ollaan oltu. huomio koskee kyllakin vain paakaupunkia talla hetkella. mutta venajan ja mongolian paakaupungit jotka ovat huomattavasti vauraampia, ovat myos halvempia. asiaan saattaa vaikuttaa myos se etta nyt alkaa olemaan high-season kun joululomat alkaa. ja myos se etta paakaupungista nakee thaimaahan, joten sielta tulee paljon varakkaita vanhoja turisteja kaymaan taalla paakaupungissa ja pilaamaan normaalien ihmisten budjettimatkailun. arsyttaa..
hieman vietnamista viela. itella tuli noin kaksi kuukautta tuhlattua siella ja hienoa oli. tuli nahtya niin takapajuisia kylia, paakaupunki, vietnamilaisia kaupunkeja, seka lansimaalaisten kansoittamia lomakaupunkeja. sanoisin etta jos noita neljaa sekoittaa sopivassa suhteessa niin keta vaan pitaa vietnamista. itella vahan meni suhteet sekasin ku tuli vietettya liikaa aikaa nha trangissa. paasi vahan taa itse reissaaminen unohtumaan. mutta toisaalta hieno kokemus nahda miten vietnamiin muuttaneet lankkarit elavat ja mita ne siella tekevat. hintakaan ei oo paha. jos vaan jaksaa hieman kavella pois keskustasta ja turistien keskelta ja etsii paikan jossa ei lue sanaa hotel vaan nha nghi, niin hinta on jo paljon huokeempi. Huesta, joka on entinen paakaupunki, sain parin tunnin kavelylla ympari kaupunkia huoneen jossa oli kaksi parisankya, tv, ilmastointi, tuuletin, oma wc ja lammin suihku seka parveke kolmen ja puolen euron huokeaan hintaan. katukeittioista nuudelikeitot irtoaa alle eurolla. ja jos haluaa lankkariruokaa niin joutuu makselemaan 3-6 euroa ateriasta.
takaisin laosiin. Viela paha sanoa mitaan tasta maasta, mutta paakaupunki alkaa olemaan aika nahty neljan paivan jalkeen. onhan taalla temppeleita vaikka muille maille lahjoittaa, mutta eihan niihin ketaan halua menna. mitaan muuta kuin turisteja ottamassa kuvia ja munkkeja pyytamassa rahaa yhteiskuvasta. ei kiva. venailen niita maaseudun aitoja temppeleita jossa munkit on munkkeja ja raha ei ole se tarkein asia.
banaanipannukakkujen ja hedelmapirteloiden lisaksi ollaan tehty jopa jotain jarkevaakin. tanaan kaytiin MAG-keskuksessa (=mine advisory group http://www.maginternational.org/ ) tutustumassa vahan mita taalla on tapahtunut ennen turistien saapumista maahan. jotenka lyhyesti ja ytimekkaasti:
- jenkit pommitti laosia vuosina 1965-1973, elikkas 8 vuotta. syy: "ho chi minh trail" elikkas laosista tuotiin vietnamiin tarvikkeita, seka vietnamilaisia siviileja seka sotilaita karkasi laosiin tata reittia pisin.
- rahaa pommituksiin jenkit kaytti keskimaarin 9miljoonaa dollaria paivassa kahdeksan vuoden ajan.
- tana aikana maahan satoi 250 miljoonaa rypalepommia (rypalepommit siis eivat olleet ainoat pommit mita maahan satoi)
- 30% rypalepommeista ei rajahtanyt, vaan jai luontoon ja aiheuttaa vielakin ongelmia.
- kahdeksan vuoden aikana pommeja satoi keskimaarin 12.000kg\neliokilometrille
- ja jokainen henkilo sai osakseen keskimaarin 500kg. joka tekee laosista maailman eniten pommitetuimman maan henkiloa kohden.
- 30 vuotta myohemmin joka vuosi vielakin ihmisia kuolee noin 50 ja haavoittuu 100.
syyt miksi tapahtuu vielakin onnettomuuksia.
1. viljellessa kuokka osuu rypalepommiin
2. ihmiset keraa ja purkaa pommeja rahan takia. (kilo romumetallia 0.10euroa. kilo rajahdetta 0.15euroa)
3. lapset leikkii pommeilla
pommitusten takia laosissa keskiansio ihmisten kesken on alle euron paivalta. maa jouduttiin rakentamaan taysin alusta 30vuotta sitten. vaikeaksi sen tekee se etta pommeja on vielakin luonnossa yli 25% siita mita niita jai sodasta elikkas n.60miljoonaa kappaletta. taman takia kylayhteisot eivat pysty viljelemaan. he tietavat etta onnettomuuksia sattuu silloin kun menee metsaan. ja metsaahan taytyy kaataa peltojen tielta. joten taallapain yhteisot pystyvat viljelemaan ruokaa noin puoleksi vuodeksi, ja kaupungista pitaa ostaa loput. mutta jos ammatti on viljely, niin mista rahat? no tietenkin romumetallista jota sodasta on jaanyt. sirpaleet, pommit jne. ja taas sattuu onnettomuuksia. taman takia maa ei pysty vaurastumaan ja ihmiset joutuvat elamaan koyhyydessa niin kauan etta pommit on purettu alueelta. sen jalkeen he voivat alkaa viljelemaan maata ja parjaamaan omillaan. ja sama tapahtuu talla hetkella irakissa seka afganistanissa.
jopjop. paasaamista. mutta joo. lahdempa tasta juomaan hedelmapirtelon mekongin rannalle. ja toivottavasti antti kirjottaa seuraavan postin :O
ranta
ps. on unohtunut vahan tayttaa reittia. nayttaa vahan sekaselta toi kun erottiin nha trangista
Näytä suurempi kartta
hieman vietnamista viela. itella tuli noin kaksi kuukautta tuhlattua siella ja hienoa oli. tuli nahtya niin takapajuisia kylia, paakaupunki, vietnamilaisia kaupunkeja, seka lansimaalaisten kansoittamia lomakaupunkeja. sanoisin etta jos noita neljaa sekoittaa sopivassa suhteessa niin keta vaan pitaa vietnamista. itella vahan meni suhteet sekasin ku tuli vietettya liikaa aikaa nha trangissa. paasi vahan taa itse reissaaminen unohtumaan. mutta toisaalta hieno kokemus nahda miten vietnamiin muuttaneet lankkarit elavat ja mita ne siella tekevat. hintakaan ei oo paha. jos vaan jaksaa hieman kavella pois keskustasta ja turistien keskelta ja etsii paikan jossa ei lue sanaa hotel vaan nha nghi, niin hinta on jo paljon huokeempi. Huesta, joka on entinen paakaupunki, sain parin tunnin kavelylla ympari kaupunkia huoneen jossa oli kaksi parisankya, tv, ilmastointi, tuuletin, oma wc ja lammin suihku seka parveke kolmen ja puolen euron huokeaan hintaan. katukeittioista nuudelikeitot irtoaa alle eurolla. ja jos haluaa lankkariruokaa niin joutuu makselemaan 3-6 euroa ateriasta.
takaisin laosiin. Viela paha sanoa mitaan tasta maasta, mutta paakaupunki alkaa olemaan aika nahty neljan paivan jalkeen. onhan taalla temppeleita vaikka muille maille lahjoittaa, mutta eihan niihin ketaan halua menna. mitaan muuta kuin turisteja ottamassa kuvia ja munkkeja pyytamassa rahaa yhteiskuvasta. ei kiva. venailen niita maaseudun aitoja temppeleita jossa munkit on munkkeja ja raha ei ole se tarkein asia.
banaanipannukakkujen ja hedelmapirteloiden lisaksi ollaan tehty jopa jotain jarkevaakin. tanaan kaytiin MAG-keskuksessa (=mine advisory group http://www.maginternational.org/ ) tutustumassa vahan mita taalla on tapahtunut ennen turistien saapumista maahan. jotenka lyhyesti ja ytimekkaasti:
- jenkit pommitti laosia vuosina 1965-1973, elikkas 8 vuotta. syy: "ho chi minh trail" elikkas laosista tuotiin vietnamiin tarvikkeita, seka vietnamilaisia siviileja seka sotilaita karkasi laosiin tata reittia pisin.
- rahaa pommituksiin jenkit kaytti keskimaarin 9miljoonaa dollaria paivassa kahdeksan vuoden ajan.
- tana aikana maahan satoi 250 miljoonaa rypalepommia (rypalepommit siis eivat olleet ainoat pommit mita maahan satoi)
- 30% rypalepommeista ei rajahtanyt, vaan jai luontoon ja aiheuttaa vielakin ongelmia.
- kahdeksan vuoden aikana pommeja satoi keskimaarin 12.000kg\neliokilometrille
- ja jokainen henkilo sai osakseen keskimaarin 500kg. joka tekee laosista maailman eniten pommitetuimman maan henkiloa kohden.
- 30 vuotta myohemmin joka vuosi vielakin ihmisia kuolee noin 50 ja haavoittuu 100.
syyt miksi tapahtuu vielakin onnettomuuksia.
1. viljellessa kuokka osuu rypalepommiin
2. ihmiset keraa ja purkaa pommeja rahan takia. (kilo romumetallia 0.10euroa. kilo rajahdetta 0.15euroa)
3. lapset leikkii pommeilla
pommitusten takia laosissa keskiansio ihmisten kesken on alle euron paivalta. maa jouduttiin rakentamaan taysin alusta 30vuotta sitten. vaikeaksi sen tekee se etta pommeja on vielakin luonnossa yli 25% siita mita niita jai sodasta elikkas n.60miljoonaa kappaletta. taman takia kylayhteisot eivat pysty viljelemaan. he tietavat etta onnettomuuksia sattuu silloin kun menee metsaan. ja metsaahan taytyy kaataa peltojen tielta. joten taallapain yhteisot pystyvat viljelemaan ruokaa noin puoleksi vuodeksi, ja kaupungista pitaa ostaa loput. mutta jos ammatti on viljely, niin mista rahat? no tietenkin romumetallista jota sodasta on jaanyt. sirpaleet, pommit jne. ja taas sattuu onnettomuuksia. taman takia maa ei pysty vaurastumaan ja ihmiset joutuvat elamaan koyhyydessa niin kauan etta pommit on purettu alueelta. sen jalkeen he voivat alkaa viljelemaan maata ja parjaamaan omillaan. ja sama tapahtuu talla hetkella irakissa seka afganistanissa.
jopjop. paasaamista. mutta joo. lahdempa tasta juomaan hedelmapirtelon mekongin rannalle. ja toivottavasti antti kirjottaa seuraavan postin :O
ranta
ps. on unohtunut vahan tayttaa reittia. nayttaa vahan sekaselta toi kun erottiin nha trangista
Näytä suurempi kartta
sunnuntaina, joulukuuta 07, 2008
7.11 Luang Prabang, Lao PDR
tanne ollaan hujahdettu. Angkor oli huikee ja turisteja oli oikeestaan aika vahan ite temppeleilla jotka ovat todella hajallaan. samalla tuli hiukan pihiyksissa kuntoiltuakin ku mopon hinta oli turhan suolanen . angkor ei siis ole pelkastaan yksi temppeli vaan jarettoman suuri temppeli alue. sita tutkiessa fillarilla tuli kilometreja mittariin about 50.
sielta nappasin bussin phnom penhiin josta laosin viisumi tipahti parissa paivassa. sielta oon tasaisesti edenny kohti pohjoista ja scouttaillu vahan hyvia mestoja anttia varten. parhaaksi tahanasti on noussut that kekh tai jotain sinne pain. hiljainen 60 tuhannen asukkaan kaupunki jonka ulkopuolella avautuu huikea kalkkikivi alue luolineen ja jokineen. siella otin taas parin saksalaisen kanssa mopot alle ja lahdin tutkimaan seutua. tietysti pikkasen hukassa ja taas paadyttiin erittain ystavalliseen pikkukylaan joka yhtakkia tupsahti eteen hiekkatien varrella. muutaman paikallisen lapsen avustuksella loytyi myos kahtuullisen huikee luola jonka lapi vai kahlata lahes eedenin oloiseen laaksoon. taisin hiukan harrastaa myos omatoimikiipeilya taskulamppu suussa ja loysin itteni kohtuu korkeelta luolan seinamalta stalagmiittien vieresta.
vientiane oli kohtuullisen naalista eika siita sen enempi mut luang on ollut kylla positiivinen yllatys. unescon maiilmanperintokohteen titteli on saanut jopa iakkaampaa vakea tanne mutta se on myos suojellut paikkaa hyvin ja kaikki ''uudetkin'' rakennukset sopivat miljooseen hyvin. taalta loytyy n.30 temppelia ja osa niista on hiukan rysia (ymmarrettavasta syysta toki) mut paljon on myos kohtuullisen jumalan hylkaaman nakoisia temppeleita joissa vieraillessani nuoret munkkipojat ovat olleet hyvin innokkaita parantamaan englanninkielentaitojaan ja nayttamaan paikkoja. taalta taidan ottaa kurssin takas etelaan jotta ehdin bangkokiin ajoissa.
jopo
sielta nappasin bussin phnom penhiin josta laosin viisumi tipahti parissa paivassa. sielta oon tasaisesti edenny kohti pohjoista ja scouttaillu vahan hyvia mestoja anttia varten. parhaaksi tahanasti on noussut that kekh tai jotain sinne pain. hiljainen 60 tuhannen asukkaan kaupunki jonka ulkopuolella avautuu huikea kalkkikivi alue luolineen ja jokineen. siella otin taas parin saksalaisen kanssa mopot alle ja lahdin tutkimaan seutua. tietysti pikkasen hukassa ja taas paadyttiin erittain ystavalliseen pikkukylaan joka yhtakkia tupsahti eteen hiekkatien varrella. muutaman paikallisen lapsen avustuksella loytyi myos kahtuullisen huikee luola jonka lapi vai kahlata lahes eedenin oloiseen laaksoon. taisin hiukan harrastaa myos omatoimikiipeilya taskulamppu suussa ja loysin itteni kohtuu korkeelta luolan seinamalta stalagmiittien vieresta.
vientiane oli kohtuullisen naalista eika siita sen enempi mut luang on ollut kylla positiivinen yllatys. unescon maiilmanperintokohteen titteli on saanut jopa iakkaampaa vakea tanne mutta se on myos suojellut paikkaa hyvin ja kaikki ''uudetkin'' rakennukset sopivat miljooseen hyvin. taalta loytyy n.30 temppelia ja osa niista on hiukan rysia (ymmarrettavasta syysta toki) mut paljon on myos kohtuullisen jumalan hylkaaman nakoisia temppeleita joissa vieraillessani nuoret munkkipojat ovat olleet hyvin innokkaita parantamaan englanninkielentaitojaan ja nayttamaan paikkoja. taalta taidan ottaa kurssin takas etelaan jotta ehdin bangkokiin ajoissa.
jopo
lauantaina, joulukuuta 06, 2008
6.12.2008 hue, vietnam
Kahdessa viikossa ollut yksi aurinkoinen paiva, ja sen istuin bussissa aamusta yohon matkalla quy nhonista tanne hueen. ei ollut onni mukana talla kertaa.
joka paiva sataa ja toteutan r&r toimintaa joten eipa oikeen mitaan kirjoteltavaa, paitsi etta "kuuluisat" yllarimunat (eli siis normaalin kananmunan sisalla onkin valkuaisen ja keltuaisen sijasta keskenkasvuinen kanan sikio) on oikeesti ihan hyvaa jos vaan sulkee silmat. kyseinen herkku on vietnamilaisten suuressa suosiossa ja he ovat erittain ylpeita kyseisesta ruuasta. Jos tulee tulee mieleen kokeilla, pitaa olla suht varma ettei tarvi juosta vessaan.
ylihuomenna otan bussin kohti laosta jossa tapaan nikon, antin ja pari muuta tuttua noin viikon paasta.
joka paiva sataa ja toteutan r&r toimintaa joten eipa oikeen mitaan kirjoteltavaa, paitsi etta "kuuluisat" yllarimunat (eli siis normaalin kananmunan sisalla onkin valkuaisen ja keltuaisen sijasta keskenkasvuinen kanan sikio) on oikeesti ihan hyvaa jos vaan sulkee silmat. kyseinen herkku on vietnamilaisten suuressa suosiossa ja he ovat erittain ylpeita kyseisesta ruuasta. Jos tulee tulee mieleen kokeilla, pitaa olla suht varma ettei tarvi juosta vessaan.
ylihuomenna otan bussin kohti laosta jossa tapaan nikon, antin ja pari muuta tuttua noin viikon paasta.
sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008
30.11.08 quy nhon, vietnam
reilun kuukauden jalkeen nha trangissa oli aika jatkaa matkaa. kivaahan siella oli, mutta turistien maaraan ja rihkamaa myyvien vietnamilaisten paljouden jalkeen tarvii hieman hermolomaa. nyt istuskelen koneella quy nhonissa joka on tallanen 200,000 ihmisen pikkukaupunki. tulin tapaamaan engelsmanni- ja jenkki-ystavaani tanne. he ovatkin ainoat ulkomaalaiset mita taalla olen nahnyt kolmena paivana. ja mina ainoa jonka he ovat nahneet kahdessa viikossa, joten taalla hermo lepaa.
totuttuani siihen etta jokainen puhuu englantia ja jokainen paikka on helppo loytaa tuli hyva palautus maan pinnalle. ostessani ruokaa kysyin "how much?". myyja katseli minua ihmeissaan ja vastasi vietnamiksi. elekielikeskustelun jalkeen sain rahat vaihdettua ruuaksi, hymyilin, olin takaisin vietnamissa.
tasta pitaisi sitten jatkaa matkaa hieman lisaa pohjoiseen ja ylittaa raja laosiin viikon kuluessa. nain ehdin hyvin anttia ja nikoa vastaan vientianeen ennen 13.12. siella pitaisi toivottavasti rentoutua vahan lisaa ja ehka jopa puhua suomea muutama sana pienen tauon jalkeen. hieman kurkkukipua ja pienta kuumetta, joten taidanpa tasta lahtea paikkareille.
Ps. niko jos oot lukenu matin blogia ni matti, henkka ja ne kaks saksalaista heppua mongoliasta on tulossa laosiin 1-2 viikon sisalla.
totuttuani siihen etta jokainen puhuu englantia ja jokainen paikka on helppo loytaa tuli hyva palautus maan pinnalle. ostessani ruokaa kysyin "how much?". myyja katseli minua ihmeissaan ja vastasi vietnamiksi. elekielikeskustelun jalkeen sain rahat vaihdettua ruuaksi, hymyilin, olin takaisin vietnamissa.
tasta pitaisi sitten jatkaa matkaa hieman lisaa pohjoiseen ja ylittaa raja laosiin viikon kuluessa. nain ehdin hyvin anttia ja nikoa vastaan vientianeen ennen 13.12. siella pitaisi toivottavasti rentoutua vahan lisaa ja ehka jopa puhua suomea muutama sana pienen tauon jalkeen. hieman kurkkukipua ja pienta kuumetta, joten taidanpa tasta lahtea paikkareille.
Ps. niko jos oot lukenu matin blogia ni matti, henkka ja ne kaks saksalaista heppua mongoliasta on tulossa laosiin 1-2 viikon sisalla.
sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008
16.11 Siem Reap. Kambodza
Hups, eipas tullu pitkaan aikaan kirjoteltua. Tarinaa ei oo silti kerinny kertya ihan hirveesti. Nha trangissa tormailtiin muutamiin lankkareihin jotka teki jonkinasteista tyota siella ja innostuttiin et no prkl. parin paivan intensiivisen etsimisen jalkeen loydettiin jotain hommaa keventamaan matkabudjettiin kohdistuvia paineita. Tyonteko oli oiva oikotie tulla tutuksi maahanmuuttajien ja paikallisten kanssa. Heti kun ilmeni et teki jotain toita ni paikallisten riivaaminen loppui ja maahanmuuttajat otti heti joukkoonsa. muitakin etuuksia ilmeni, esim ravintoloissa oli local alennuksia ja 4e sisaanpaasymaksu baariin katos yht'akkia, hotellihuoneen hinta aleni ja voitiin kayda jopa torilta ostaa safkaa ja tutussa ravintolassa ne muunnettiin herkulliseksi ateriaksi nimelliseen hintaan. ranta jai viela kuukaudeks hommiin ja ma jatkoin matkaa kambodzaan.
alkuperainen tarkoitus oli jaada kapitaaliin mut pienella lisamaksulla paasin tanne angkor watin tienoille ni paatin sitte istua kokonaisen vuorokauden bussissa. Taa paikka on aivan hirvee turistihelvetti mut parin kanssamatkustajan avustuksella loysin majapaikan pahimman turistipaikan ulkpuolelta ja mielestani kohtuullisen sopuhintaan 1$. Tan paivan olen toipunut raskaasta matkustamisesta ja huomenna suuntaan sinne minne jokainen taalla on menossa -->http://fi.wikipedia.org/wiki/Angkor_Wat
alkuperainen tarkoitus oli jaada kapitaaliin mut pienella lisamaksulla paasin tanne angkor watin tienoille ni paatin sitte istua kokonaisen vuorokauden bussissa. Taa paikka on aivan hirvee turistihelvetti mut parin kanssamatkustajan avustuksella loysin majapaikan pahimman turistipaikan ulkpuolelta ja mielestani kohtuullisen sopuhintaan 1$. Tan paivan olen toipunut raskaasta matkustamisesta ja huomenna suuntaan sinne minne jokainen taalla on menossa -->http://fi.wikipedia.org/wiki/Angkor_Wat
lauantaina, lokakuuta 25, 2008
25.10 Nah Trang, Vietnam
Noniin, lahdettiin hanoista muutamia paivia sitten bussilla ja viivyttiin vietnamin vanhassa paakaupungissa, huessa, pari paivaa. matka kesti 12h joten lepo oli paikallaan ennen uutta 16h matkaa nah trangiin, jossa olemme nyt.
parin paivan paasta ollaan oltu 2kk reissussa ja nyt saavuttiin ekaan beach-resorttiin. vaikuttaa ihan kivalta, vaikkakin turisteja ja turistipaikkoja on roimasti liikaa. mutta rantakohdetta jossa saisi olla rauhassa on paha loytaa. 2kk aikana ei ole viela kertaakaan satanut, mutta heti kun saavuttiin ekaan rantakohteeseen alkoi sataa. Nyt on satanut kaksi paivaa ja pitaisi sataa koko ensi viikko. odotellaan taalla jos ilmat paranisi ja koetetaan paasta eroon rusketusrajoista. riippumatot odottelee repussa aurinkoa, viela ei ole paasty rannalle chilaxoitumaan mutta toivotaan etta pian paastaan tekemaan kaytannon tutkimusta aiheesta "milta tuntuu olla laiskiainen".
Ranta
P.S lahtee hermo tahan hostelliin "ilmanen netti" ja kaikkee, paskat ku kolme konetta jossa kahdessa hostellin tyontekijat imee musaa koko kaistalta. hyvin toimii
parin paivan paasta ollaan oltu 2kk reissussa ja nyt saavuttiin ekaan beach-resorttiin. vaikuttaa ihan kivalta, vaikkakin turisteja ja turistipaikkoja on roimasti liikaa. mutta rantakohdetta jossa saisi olla rauhassa on paha loytaa. 2kk aikana ei ole viela kertaakaan satanut, mutta heti kun saavuttiin ekaan rantakohteeseen alkoi sataa. Nyt on satanut kaksi paivaa ja pitaisi sataa koko ensi viikko. odotellaan taalla jos ilmat paranisi ja koetetaan paasta eroon rusketusrajoista. riippumatot odottelee repussa aurinkoa, viela ei ole paasty rannalle chilaxoitumaan mutta toivotaan etta pian paastaan tekemaan kaytannon tutkimusta aiheesta "milta tuntuu olla laiskiainen".
Ranta
P.S lahtee hermo tahan hostelliin "ilmanen netti" ja kaikkee, paskat ku kolme konetta jossa kahdessa hostellin tyontekijat imee musaa koko kaistalta. hyvin toimii
maanantaina, lokakuuta 20, 2008
20.10 Hanoi Vietnam
Hieman epaonninen moottoripyoraretki takena ja nyt parannellaan kollektiivisesti nikon dengue kuumetta. huimasti kohti kalliokiipelymaisemia edennyt retki tyssasi lopullisesti lang soniin jossa nikon kuume kohosi 39 kieppeille.Mina koitin sitten viihduttaa itseani parhaan mukaan nahtavyyksissa kuten luolissa ja dynastia alueella. Huomattavam mukavaa puuhaa kun kaikki muut palisteliat olivat paikallisia. 15. paivana huhun mukaan kaikissa Vietnamin pagodoissa (buddhalainen temppeli) tarjotaan puolilta paivin tyysti vege juhla-ateria ILMAISEKSI ja ulkomaaloisten piti olla erittain tervettulleita . Tietysti otin nalkaisena suunnan kohti temppeli mutta juhla-ateriasta ei ollut tietoakaan. Sitavastoin temppelissa oli meneillaan hammentavin uskonnollinen seremonia mita olen elamassani paassyt todistamaan. Seremonian keskipisteena oli mies joka oli meikattu noin sentin paksuudelta ja hanelle vaihdettiin erilaisia kimmaltavia asusteita noin 5minuutin valein; pelkkia korujakin hanelle oli varattu kohtuullisen kokoinen viehelaatikko. Itse seremoni koostui erittain keikaroinasta tanssista, improvisoidusta rytmimusasta, tupakoinnista ja juopottelusta. Siis buddhalaisessa temppelissa. Hetken seremoniiaa seurattuani meno vaan yltyi. Nyt tama mies alkoi jaella rahaa, kaljaa, tupakkaa, kokista, herkkuja ja ihan mita vaan. Tassa vaiheessa huomasin etta ulkomaalaiset ovat todellakin tervetulleita silla kaikkein suurimmat setelitukot loysivat aina tiensa minulle. Ja meno vaan yltyi. Nyt kaikkia edellamainittuja alettiin heitella ympariinsa ja paikalliset hullaantuivat taysin. Tata kesti noin puolitoista tuntia aina valilla vaatteita vaihdellen seurasin seremoniaa loppuun asti ja kavelin lahjoituslaatikon kautta hammentyneena ulos. Loppujen lopuksi seteleita oli kertynyt niin paljon etta lahjoituslaatikon sentin rako ei riittanyt vaan jouduin jakamaan pinon kahteen osaan.(Eero tehtava sulle ota selvaa et mita %^%^@#%^ siella tapahtui haluan todellakin tietaa.
Muutaman lang sonissa vietetyn paivan jalkeen Nikon kuume ei ollut vielakaan laskenut ja alettiin katsella sairaalaa. Yhtaan jarjellista sairaallaa ei kyseisesta paikasta loytynyt joten paatettiin ajella hanoihin et niko paasis tutkituttamaan itsensa.Matka meni huomattavan joutuisasti silla tie oli aivan suomalaiset standardit tayttavaa ja oli karttaankin merkitty numerolla 1. Hanoissa Niko suksi suorinta tieta sairaallaan ja mina palauttelin mopedit. Taman jalkeen ihmettelin pari tuntia hostellilla et mikas sil nyt kestaa. Sit paatin lathtee kattomaan ja loytyhan se niko sairaalan sangysta tippa hihassa ja huikkas naureskellen et mul on dengue.
Nyt Niko on taas elavien kirjoissa muuten paitsi et maksavaurioiden valttamiseksi laakari kielsi kaiken alkoholipitoisen.
Tas viel erittain suuntaa- antava reitti tahan astisesta matkasta (varsinki mopoilun osalta) http://maps.google.fi/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&msa=0&msid=114952369614599284823.000457b75e6f20eba9a68&ll=60.651647,29.53125&spn=10.629289,28.125&z=5
Muutaman lang sonissa vietetyn paivan jalkeen Nikon kuume ei ollut vielakaan laskenut ja alettiin katsella sairaalaa. Yhtaan jarjellista sairaallaa ei kyseisesta paikasta loytynyt joten paatettiin ajella hanoihin et niko paasis tutkituttamaan itsensa.Matka meni huomattavan joutuisasti silla tie oli aivan suomalaiset standardit tayttavaa ja oli karttaankin merkitty numerolla 1. Hanoissa Niko suksi suorinta tieta sairaallaan ja mina palauttelin mopedit. Taman jalkeen ihmettelin pari tuntia hostellilla et mikas sil nyt kestaa. Sit paatin lathtee kattomaan ja loytyhan se niko sairaalan sangysta tippa hihassa ja huikkas naureskellen et mul on dengue.
Nyt Niko on taas elavien kirjoissa muuten paitsi et maksavaurioiden valttamiseksi laakari kielsi kaiken alkoholipitoisen.
Tas viel erittain suuntaa- antava reitti tahan astisesta matkasta (varsinki mopoilun osalta) http://maps.google.fi/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&msa=0&msid=114952369614599284823.000457b75e6f20eba9a68&ll=60.651647,29.53125&spn=10.629289,28.125&z=5
maanantaina, lokakuuta 13, 2008
?.10.2008 Lang Son, Vietnam
Piti oikeen kattoa kartasta et missa paikassa nyt ollaan. Paivasta ei tarkempaa tietoa, muuta ku et nyt on maanantai tai tiistai.
Hanoi rokkas, mut ei rokannu oikeeta musaa joten paatettiin vuokrata mopot tossa viime viikolla ja ollaan nyt neljatta paivaa reissussa. kierrellaan pohjois-vietnamia itsenaisesti ennaltamaaraamattoman aikaa. talla hetkella hyva fiilis vaikkakin mutkia on tullut vastaan. hieman selostusta reissusta:
day 1
Vuokrailtiin mopot hanoista ja lahdettiin ajelemaan kohti pohjoista. Suunta otettiin Ba Be:n luonnonpuistoon (http://en.wikipedia.org/wiki/Ba_B%E1%BB%83_National_Park) jossa huhujen mukaan voi saada asumuksen paikallisten perheiden kotoa. Suunnitelma kuulosti hyvalta, herataan seitsemalta ja lahdetaan ajelemaan kasilta ettei pimea yllata talla 250km matkalla. Toteutus ei mennyt ihan yhta hyvin. Herailtiin puol ysilta ja kommittiin aamupalalle. Ehdittiin lahtea n. 11-12 aikaan kaippa. Matka sujui hyvin ja jaatiin puolessa valissa matkaa syomaan ja istumaan iltaa paikalliseen "Bia Hoi" paikkaan, bia hoi siis meinaa itsetehtya hanaolutta. hintaa n. 13senttia tuopilta. siina tunnin istuskelun jalkeen jatkeltiin matkaa ja pimeahan siina yllatti. taalla on pilkkopimeaa jo klo 1800 joten paatettiin jatkaa matkaa. ERITTAIN mutkaisen ja vuoristoisen tietaipaleen jalkeen jaatiin syomaan kylaan 20km paasta ba be:sta. katukeittion terassilta sattui hotel-sana nakymaan kivenheiton paasta ja jaimme sinne yoksi.
Day 2
kylassa lahella ba be:ta soimme aamupalan ja jatkoimme kohti ba be:ta. puistoon paastyamme loysimme infotaulun ja kartan alueesta. siina istuskellessamme ja plania kyhaillessamme paikalle paukahti paikallinen infokeskuksen pitaja. kovasti halusi tarjota meille yosijaa ja ravintolaa jne. mutta pysyimme vahvoina ja sanoimme EI hedonismin houkutuksille. vaikkakin ensin kaytimme hanen rahanhimoaan hyvaksi ja kuuntelimme myyntipuheen ja erilaiset aktiviteettivaihtoehdot aluella.
Olimme siis keskella viidakkoa, kuningaskobria ja apinoita. Paatimme jatkaa viela syvemmalle jossa pitaisi sijaita pienimuotoinen kyla. Olimme paattaneet etta perhe jolla roikkuu riippumatto terassilla voittaa pelin ja saa meidan rahat. valitettavasti voittajaa ei loytynyt ja riippumatto on yha vain unelmaa.
loysimme kuitenkin mukavan nakoisen talon jonka edessa olevassa kyltissa luki "gest hose". Sisalle paastyamme varmistui epailus etta ketaan ei puhuisi sanaakaan englantia (itseasiassa tahan paivaan mennessa hanoista poistuttuamme ei ole kuulunut sanaakaan englantia), he kuitenkin heti tajusivat etta oltiin yosijaa vailla. muutaman naurunhetken ja elekielen aakkosten jalkeen paasimme terassille juomaan teeta ja katselemaan rentouttavaa vuoristomaisemaa josta avautui nakyma viidakkoon, riisipelloille ja jarvelle. Siina meni koko ilta istuessa.
Day 3
Aamupalalla kyseltiin joskohan jostain saisi vuokrattua veneen pyorimaan ympyraa jarvella, hommahan hoitui helposti kun rahasta on kyse. Saatiin vene ja kuskin viemaan meidat 300metria pitkalle luolalle, isolle vesiputoukselle seka lammelle joka tuntui olevan kalamiehen unelma, keskelta lampea pystyi heittamaan siimaa joka puolelle. hyonteisia katosi vedenpinnalta tasaseen 5-30sekunnin tahtiin. joka puolelta. Auringosta paatellen reissu kesti noin 6 tuntia. Takaisin guest houselle paastyamme alkoikin jo hamartaa ja teeta juodessamme tuli jo pimea. Ruuan syotyamme paatimme fiksuina poikina menna nukkumaan klo 2000 koska olimme paattaneet lahtea seuraavana paivana aikaisin siirtymaan kohti Sa Pa:n luonnonpuistoa.
Day 4
Herattiin aamulla 0710 ja syotiin aamupala. oltiin tyytyvaisia etta mentiin aikaisin nukkumaan, mutta sen jalkeen paiva menikin aika lailla niin paljon vituiksi kun voi menna. Aamulla toinen pyorista ei kaynnistynyt. Guesthousen isanta neuvoi meidat 1km paahan pyoratohtorille joka fiksaili mopoa pari tuntia. Mikas siina, hippiainen ei hermostunut vaan otti aurinkoa pyorakorjaamon edessa. Sitten vaan mopot alle ja menoksi. Tunnin ajelun jalkeen ei meinattu millaan loytaa tieta jolle meidan piti kaantya, siina sitten saadeltiin eestaas ja etittiin tieta. Paikallisilta saatiin tietoa etta tie jolle meidan piti menna on sotilasaluetta ja ulkomaalaisilta kielletty, mielenkiintoista etta tie loytyi silti TURISTIkartasta. Noh, Hippiainen ei hermostunut vaan ajoi reilun tunnin takaisin ba-be:lle. Matkalla takaisin puistoon ohitin rekan ja niko jai sen taakse odottaen hyvaa ohituspaikkaa. mutkan takaa, minne niko ei nahnyt avautui risteys josta otin vaaran haaran. Niko ajoi oikeaan risteykseen. n. 5km ajettuani tajusin etta taahan on vaara tie ja lahdin takaisin. Sitten alkoi mukava homma. Ollaan keskella Vietnamin viidakkoa eika kummallakaan puhelinta. Mistas alkaisi ettia.
Rannan versio: Tuumiskelin nopsaan psykologian ABC:t lapi ja ajattelin nikon luulleen minun ajaneen 200km/h suuntaan Ba Be. TAI sitten niko oli ajanut kolarin maessa jossa ohitin rekan, entten tentten. valitsin maen ja lahdin etsimaan nikoa sielta. Ei nakynyt, nikolla siis n. 20minuutin etumatka kohti ba beta ja han oli ajanut todella lujaa "yrittaessaaan saada minua kiinni". Noh, ollessani yksi maailman parhaita motocross kuskeja, ajattelin ajavani nikon kiinni. Lahdin siis kohti ba beta toivoen etta niko istuskelee jossain tienreunassa timotei suussa ilman paitaa auringosta nauttien.
jopon versio: Jain jumiin rekan taa ja kun paasin vihdoin ohi kattelin et nikoa ei missaan. Ajattelin et niko on yrittanyt ottaa vahan aikataulua kiinni ja kokeneempana kaksipyorakuskina ajelee kilometreja edessani. Sinnikkaasti lisasin kaasua ja yritin saavuttaa nikoa mutta turhaan. ajatuksissa pyori et &%$@$ mika jatka kuuluis odottaa toista. Paatin siis ihan kiusakseni jaada tsajuttelemaan pieneen tienvarsikahvilaan ja antaa nikon huolissaan tulla hakemaan. Noh toisin kavi niko kosautti takaapain ohi kypara putkella. Nopeat jouksut pyaran paalle ja takaa-ajo alkoi
Ajeltuani hetken, niko toottaili takaa hymyillen ja pysahdyin, siina hetken turistuamme paatimme jatkaa matkaa kohti Sa Paa. Paikallisilta kysellen ja karttaa lueskellen yritimme paasta kohti lahimpaa kaupunkia meidan ja sapan valissa. Homma ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Tuli pimea ja ihmisia ei nakynyt missaa. Oltiin keskella viidakkoa tiella jota oltiin vasta rakentamassa (perkeleen paikalliset kun ei osaa lukea karttaa). Yhdessakaan tiekyltissa koko matkalla ei lukenut paikkaa joka olisi ollut kartassa. Kaksi tuntia ajettuamme kivista "tieta", joka valilla oli ihan oikeasta iso joki, 10km/h pidimme pienen mietintatauon etta missakohan sita ollaan. kaarmeiden sihinan ja muiden viidakon aanien ymparoidessa paatimme ettemme jaa yoksi tahan vaan jatkamme matkaa. Ajelimme keskella vuoristoa todella korkealla, alhaalla ei nakynyt yhtaan mitaan, ei edes maata. Eika ymparilla kilometrien paassa nakynyt edes yhta valoa. olimme todella hukassa. Hetken, ison hetken, jalkeen loysimme jonkinnakoisen tien jossa oli kyltti kaupungista joka loytyi kartalta. Ja mita ^@$^, kyseinen paikka oli taysin vastakkaisessa suunnassa siita mihin olimme pyrkineet. Kiitosta paikallisille. heitimme siis myos suunnitelma b:n roskiin ja kyhasimme nopeasti suunnitelma ceen. suunnitelma c oli menna lahimpaan kaupunkiin ja etsia yosija. sielta seuraavana paivana jatkaisimme matkaa kohti ha long bayta, ei siis sapaa koska olimme taysin eri suunnassa. Meilla ei vielakaan ole mitaan tietoa missapain viidakkoa oltiin oltu n. 5h, mutta varmoja oltiin ettei ikina tulla saamaan selville. Nikon hyvan vietnaminkielen ansiosta loysimme pienesta kylasta matkan varrelta hotellin josta saimme yosijan. loysimme myos ruokaa seka vetta. Olo oli autuas.
Day 5
paiva viisi meni kutakuinkin putkeen, hyvaa vastapainoa eiliselle. olimme kokoajan kartalla ja ajoimme hyvia asfaltoituja teita 70km/h. jossain vaiheessa tuli nalka ja yritimme etsia ruokaa. paikallisissa ruokaloissa on pieni omituinen juttu. ruokalat ovat niiden ihmisten koteja jotka sita tekevat. Taalla ihmiset syovat aamupalan, lounaan ja paivallisen. muina aikoina ruokalat ovat kiinni jotta ihmiset saavat hieman omaa rauhaa. Totta kai satuttiin aina siihen aikaan paikkoihin kun ruokalat olivat kiinni. Noh, Suunnitelmana oli ajaa lang songin kautta ha long bayhin josta loysimme ruokaa. 7h ajamisen jalkeen molemmat olivat poikki ja ruokalan vieressa oli kyltti jossa luki selvalla lontoolla "Hotel". otimme sielta huoneet ja lahdimme etsimaan ruokaa kaupungista. matkalla loysimme taman internet-kahvilan jossa nyt olemme ja jatkamme matkaa kohti ruokaa. huomenna matka jatkuu kohti ha long bayta (http://en.wikipedia.org/wiki/Ha_Long_Bay) jossa voi harjoittaa aktiviteetteja kalliokiipeilysta kajakointiin ja sukellukseen seka tietenkin auringon ottoon kuumalla rannalla. taydellinen palkinto kirjaimellisesti kivisen tien jalkeen. Huomenna siis lisaa ajoa, n.140km viela. ja sitten ollaan perilla, toivottavasti. pyorat palautamme hanoihin joskus kun kyllastymme menoon, mutta talla hetkella fiilis on korkealla. Eihan tata pysty sanoiksi pukemaan, tama taytyy kokea.
ps. Petterille. unohda moottoripyoraretket keskieurooppaan tai italiaan. Taalta loytyy niin paljon mutkaista tieta huikeissa maisemissa et ei sita ihmisiassa ehdi kaikkea ajaa.
Hanoi rokkas, mut ei rokannu oikeeta musaa joten paatettiin vuokrata mopot tossa viime viikolla ja ollaan nyt neljatta paivaa reissussa. kierrellaan pohjois-vietnamia itsenaisesti ennaltamaaraamattoman aikaa. talla hetkella hyva fiilis vaikkakin mutkia on tullut vastaan. hieman selostusta reissusta:
day 1
Vuokrailtiin mopot hanoista ja lahdettiin ajelemaan kohti pohjoista. Suunta otettiin Ba Be:n luonnonpuistoon (http://en.wikipedia.org/wiki/Ba_B%E1%BB%83_National_Park) jossa huhujen mukaan voi saada asumuksen paikallisten perheiden kotoa. Suunnitelma kuulosti hyvalta, herataan seitsemalta ja lahdetaan ajelemaan kasilta ettei pimea yllata talla 250km matkalla. Toteutus ei mennyt ihan yhta hyvin. Herailtiin puol ysilta ja kommittiin aamupalalle. Ehdittiin lahtea n. 11-12 aikaan kaippa. Matka sujui hyvin ja jaatiin puolessa valissa matkaa syomaan ja istumaan iltaa paikalliseen "Bia Hoi" paikkaan, bia hoi siis meinaa itsetehtya hanaolutta. hintaa n. 13senttia tuopilta. siina tunnin istuskelun jalkeen jatkeltiin matkaa ja pimeahan siina yllatti. taalla on pilkkopimeaa jo klo 1800 joten paatettiin jatkaa matkaa. ERITTAIN mutkaisen ja vuoristoisen tietaipaleen jalkeen jaatiin syomaan kylaan 20km paasta ba be:sta. katukeittion terassilta sattui hotel-sana nakymaan kivenheiton paasta ja jaimme sinne yoksi.
Day 2
kylassa lahella ba be:ta soimme aamupalan ja jatkoimme kohti ba be:ta. puistoon paastyamme loysimme infotaulun ja kartan alueesta. siina istuskellessamme ja plania kyhaillessamme paikalle paukahti paikallinen infokeskuksen pitaja. kovasti halusi tarjota meille yosijaa ja ravintolaa jne. mutta pysyimme vahvoina ja sanoimme EI hedonismin houkutuksille. vaikkakin ensin kaytimme hanen rahanhimoaan hyvaksi ja kuuntelimme myyntipuheen ja erilaiset aktiviteettivaihtoehdot aluella.
Olimme siis keskella viidakkoa, kuningaskobria ja apinoita. Paatimme jatkaa viela syvemmalle jossa pitaisi sijaita pienimuotoinen kyla. Olimme paattaneet etta perhe jolla roikkuu riippumatto terassilla voittaa pelin ja saa meidan rahat. valitettavasti voittajaa ei loytynyt ja riippumatto on yha vain unelmaa.
loysimme kuitenkin mukavan nakoisen talon jonka edessa olevassa kyltissa luki "gest hose". Sisalle paastyamme varmistui epailus etta ketaan ei puhuisi sanaakaan englantia (itseasiassa tahan paivaan mennessa hanoista poistuttuamme ei ole kuulunut sanaakaan englantia), he kuitenkin heti tajusivat etta oltiin yosijaa vailla. muutaman naurunhetken ja elekielen aakkosten jalkeen paasimme terassille juomaan teeta ja katselemaan rentouttavaa vuoristomaisemaa josta avautui nakyma viidakkoon, riisipelloille ja jarvelle. Siina meni koko ilta istuessa.
Day 3
Aamupalalla kyseltiin joskohan jostain saisi vuokrattua veneen pyorimaan ympyraa jarvella, hommahan hoitui helposti kun rahasta on kyse. Saatiin vene ja kuskin viemaan meidat 300metria pitkalle luolalle, isolle vesiputoukselle seka lammelle joka tuntui olevan kalamiehen unelma, keskelta lampea pystyi heittamaan siimaa joka puolelle. hyonteisia katosi vedenpinnalta tasaseen 5-30sekunnin tahtiin. joka puolelta. Auringosta paatellen reissu kesti noin 6 tuntia. Takaisin guest houselle paastyamme alkoikin jo hamartaa ja teeta juodessamme tuli jo pimea. Ruuan syotyamme paatimme fiksuina poikina menna nukkumaan klo 2000 koska olimme paattaneet lahtea seuraavana paivana aikaisin siirtymaan kohti Sa Pa:n luonnonpuistoa.
Day 4
Herattiin aamulla 0710 ja syotiin aamupala. oltiin tyytyvaisia etta mentiin aikaisin nukkumaan, mutta sen jalkeen paiva menikin aika lailla niin paljon vituiksi kun voi menna. Aamulla toinen pyorista ei kaynnistynyt. Guesthousen isanta neuvoi meidat 1km paahan pyoratohtorille joka fiksaili mopoa pari tuntia. Mikas siina, hippiainen ei hermostunut vaan otti aurinkoa pyorakorjaamon edessa. Sitten vaan mopot alle ja menoksi. Tunnin ajelun jalkeen ei meinattu millaan loytaa tieta jolle meidan piti kaantya, siina sitten saadeltiin eestaas ja etittiin tieta. Paikallisilta saatiin tietoa etta tie jolle meidan piti menna on sotilasaluetta ja ulkomaalaisilta kielletty, mielenkiintoista etta tie loytyi silti TURISTIkartasta. Noh, Hippiainen ei hermostunut vaan ajoi reilun tunnin takaisin ba-be:lle. Matkalla takaisin puistoon ohitin rekan ja niko jai sen taakse odottaen hyvaa ohituspaikkaa. mutkan takaa, minne niko ei nahnyt avautui risteys josta otin vaaran haaran. Niko ajoi oikeaan risteykseen. n. 5km ajettuani tajusin etta taahan on vaara tie ja lahdin takaisin. Sitten alkoi mukava homma. Ollaan keskella Vietnamin viidakkoa eika kummallakaan puhelinta. Mistas alkaisi ettia.
Rannan versio: Tuumiskelin nopsaan psykologian ABC:t lapi ja ajattelin nikon luulleen minun ajaneen 200km/h suuntaan Ba Be. TAI sitten niko oli ajanut kolarin maessa jossa ohitin rekan, entten tentten. valitsin maen ja lahdin etsimaan nikoa sielta. Ei nakynyt, nikolla siis n. 20minuutin etumatka kohti ba beta ja han oli ajanut todella lujaa "yrittaessaaan saada minua kiinni". Noh, ollessani yksi maailman parhaita motocross kuskeja, ajattelin ajavani nikon kiinni. Lahdin siis kohti ba beta toivoen etta niko istuskelee jossain tienreunassa timotei suussa ilman paitaa auringosta nauttien.
jopon versio: Jain jumiin rekan taa ja kun paasin vihdoin ohi kattelin et nikoa ei missaan. Ajattelin et niko on yrittanyt ottaa vahan aikataulua kiinni ja kokeneempana kaksipyorakuskina ajelee kilometreja edessani. Sinnikkaasti lisasin kaasua ja yritin saavuttaa nikoa mutta turhaan. ajatuksissa pyori et &%$@$ mika jatka kuuluis odottaa toista. Paatin siis ihan kiusakseni jaada tsajuttelemaan pieneen tienvarsikahvilaan ja antaa nikon huolissaan tulla hakemaan. Noh toisin kavi niko kosautti takaapain ohi kypara putkella. Nopeat jouksut pyaran paalle ja takaa-ajo alkoi
Ajeltuani hetken, niko toottaili takaa hymyillen ja pysahdyin, siina hetken turistuamme paatimme jatkaa matkaa kohti Sa Paa. Paikallisilta kysellen ja karttaa lueskellen yritimme paasta kohti lahimpaa kaupunkia meidan ja sapan valissa. Homma ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Tuli pimea ja ihmisia ei nakynyt missaa. Oltiin keskella viidakkoa tiella jota oltiin vasta rakentamassa (perkeleen paikalliset kun ei osaa lukea karttaa). Yhdessakaan tiekyltissa koko matkalla ei lukenut paikkaa joka olisi ollut kartassa. Kaksi tuntia ajettuamme kivista "tieta", joka valilla oli ihan oikeasta iso joki, 10km/h pidimme pienen mietintatauon etta missakohan sita ollaan. kaarmeiden sihinan ja muiden viidakon aanien ymparoidessa paatimme ettemme jaa yoksi tahan vaan jatkamme matkaa. Ajelimme keskella vuoristoa todella korkealla, alhaalla ei nakynyt yhtaan mitaan, ei edes maata. Eika ymparilla kilometrien paassa nakynyt edes yhta valoa. olimme todella hukassa. Hetken, ison hetken, jalkeen loysimme jonkinnakoisen tien jossa oli kyltti kaupungista joka loytyi kartalta. Ja mita ^@$^, kyseinen paikka oli taysin vastakkaisessa suunnassa siita mihin olimme pyrkineet. Kiitosta paikallisille. heitimme siis myos suunnitelma b:n roskiin ja kyhasimme nopeasti suunnitelma ceen. suunnitelma c oli menna lahimpaan kaupunkiin ja etsia yosija. sielta seuraavana paivana jatkaisimme matkaa kohti ha long bayta, ei siis sapaa koska olimme taysin eri suunnassa. Meilla ei vielakaan ole mitaan tietoa missapain viidakkoa oltiin oltu n. 5h, mutta varmoja oltiin ettei ikina tulla saamaan selville. Nikon hyvan vietnaminkielen ansiosta loysimme pienesta kylasta matkan varrelta hotellin josta saimme yosijan. loysimme myos ruokaa seka vetta. Olo oli autuas.
Day 5
paiva viisi meni kutakuinkin putkeen, hyvaa vastapainoa eiliselle. olimme kokoajan kartalla ja ajoimme hyvia asfaltoituja teita 70km/h. jossain vaiheessa tuli nalka ja yritimme etsia ruokaa. paikallisissa ruokaloissa on pieni omituinen juttu. ruokalat ovat niiden ihmisten koteja jotka sita tekevat. Taalla ihmiset syovat aamupalan, lounaan ja paivallisen. muina aikoina ruokalat ovat kiinni jotta ihmiset saavat hieman omaa rauhaa. Totta kai satuttiin aina siihen aikaan paikkoihin kun ruokalat olivat kiinni. Noh, Suunnitelmana oli ajaa lang songin kautta ha long bayhin josta loysimme ruokaa. 7h ajamisen jalkeen molemmat olivat poikki ja ruokalan vieressa oli kyltti jossa luki selvalla lontoolla "Hotel". otimme sielta huoneet ja lahdimme etsimaan ruokaa kaupungista. matkalla loysimme taman internet-kahvilan jossa nyt olemme ja jatkamme matkaa kohti ruokaa. huomenna matka jatkuu kohti ha long bayta (http://en.wikipedia.org/wiki/Ha_Long_Bay) jossa voi harjoittaa aktiviteetteja kalliokiipeilysta kajakointiin ja sukellukseen seka tietenkin auringon ottoon kuumalla rannalla. taydellinen palkinto kirjaimellisesti kivisen tien jalkeen. Huomenna siis lisaa ajoa, n.140km viela. ja sitten ollaan perilla, toivottavasti. pyorat palautamme hanoihin joskus kun kyllastymme menoon, mutta talla hetkella fiilis on korkealla. Eihan tata pysty sanoiksi pukemaan, tama taytyy kokea.
ps. Petterille. unohda moottoripyoraretket keskieurooppaan tai italiaan. Taalta loytyy niin paljon mutkaista tieta huikeissa maisemissa et ei sita ihmisiassa ehdi kaikkea ajaa.
maanantaina, lokakuuta 06, 2008
6.10 Hanoi. Vietnam
Oluenhuuruiset kuulumiset Vietnamin moottoripyorien tayttamasta paakaupungista. No ei vaiskaan. Olutta on kylla kulunut joka paiva vahintaan pari tuppia mutta paihdyttavilta ominaisuuksiltaan paikallisten suosima hanaolut on ykkoskaljan luokkaa, maku toki on huomattavasti parempi ja peitoaa jopa perinteisen suomibissen. Henkilokohtaisesti olen myos ajautunut tupakoinnin syntisille teille, silla paikalisten suosima irtotupakkaa on erittain mukava bajautella ajankuluksi isoista bambupiipusta ja samalla zoomailla ohimenevaa elamanmenoa. Tapa on osoittautunut erittain hyodylliseksi linkiksi paikalisiin tutustumisessa silla lankkareila ei ilmeisesti ole tapana nauttia tasta aluksi hiukan tuhdista savuttelukokemuksesta. Erilaisia opetuksia piiputelun jaloon taitoon onkin sadellut paikalisilta ajijankappyroilta joka kadunkulmassa.
Olemme olosuhteiden pakosta joutuneet kohtuullisen keskelle Hanoin turistisoituneinta aluetta, (sopivan hintaista yosiaa ei oikein loydy muualta) mutta paikallista meininkia on silti riittamiin esilla taallakin ja pienella kavelylla loytyy tyystin orginaaliakin meininkia. Ruokailutottumukset alkumatkan ravintolasafkasta ovat tyysti muuttuneet ja olemme ryhtyneet suosimaan hyvinkin kohtuuhintaisia katukeittioita joista yleisimmin murkinantarve on tullut taytettya periaasialaisella nuudelikeitolla jonka kostumus vaihtee paikasta toiseen.
Budjettiasioista on privana tullut jonkin verran kyselyita, joten pieni katsaus myos siihen aiheesen. Tamanhetkista tarkaa paivakulutusta en pysty sanomaan, mutta muutama paiva sitten ankaran laskentotuokion paatteeksi saimme paivittaisen torsayksen maaraksi noin 26e. Summaan siis sisaltyy kaikki junalipuista viisumeihin. Budjetti on siis hyvin mallillaan koska pitkia matkustuksia ei enaa tule ja maiden hintataso senkun laskee.
Hanoissa hengaamme viela pari paivaa viisumi ja muiden kaytannon asioiden parissa ja sen jalkeen tarkoitus on vuokrata moottoripyorat ja lahtea kohti pohjoista. Siella maaranpaana pitaisi ola Ba be:n kansallispuisto, jonnon ennakkovakoilujen mukaan on hankala paasta julkisilla kulkuneuvoilla ja kansallispuistohin matkoja jarjestavien tahojen hinnastoista paikka puuttuu lahes tyysti. Toki kansallispuistossa turisteilta tuskin karkun paasee, olemmehan mekin sinne menossa, mutta ehka hikan enemman rauhaa on kuitenkin luvassa. =) Viikon oleillu siella toivottavasti vie mukavasti paakaupungeista tarttuneet polyt kenganpohjista.
T: jopo
Olemme olosuhteiden pakosta joutuneet kohtuullisen keskelle Hanoin turistisoituneinta aluetta, (sopivan hintaista yosiaa ei oikein loydy muualta) mutta paikallista meininkia on silti riittamiin esilla taallakin ja pienella kavelylla loytyy tyystin orginaaliakin meininkia. Ruokailutottumukset alkumatkan ravintolasafkasta ovat tyysti muuttuneet ja olemme ryhtyneet suosimaan hyvinkin kohtuuhintaisia katukeittioita joista yleisimmin murkinantarve on tullut taytettya periaasialaisella nuudelikeitolla jonka kostumus vaihtee paikasta toiseen.
Budjettiasioista on privana tullut jonkin verran kyselyita, joten pieni katsaus myos siihen aiheesen. Tamanhetkista tarkaa paivakulutusta en pysty sanomaan, mutta muutama paiva sitten ankaran laskentotuokion paatteeksi saimme paivittaisen torsayksen maaraksi noin 26e. Summaan siis sisaltyy kaikki junalipuista viisumeihin. Budjetti on siis hyvin mallillaan koska pitkia matkustuksia ei enaa tule ja maiden hintataso senkun laskee.
Hanoissa hengaamme viela pari paivaa viisumi ja muiden kaytannon asioiden parissa ja sen jalkeen tarkoitus on vuokrata moottoripyorat ja lahtea kohti pohjoista. Siella maaranpaana pitaisi ola Ba be:n kansallispuisto, jonnon ennakkovakoilujen mukaan on hankala paasta julkisilla kulkuneuvoilla ja kansallispuistohin matkoja jarjestavien tahojen hinnastoista paikka puuttuu lahes tyysti. Toki kansallispuistossa turisteilta tuskin karkun paasee, olemmehan mekin sinne menossa, mutta ehka hikan enemman rauhaa on kuitenkin luvassa. =) Viikon oleillu siella toivottavasti vie mukavasti paakaupungeista tarttuneet polyt kenganpohjista.
T: jopo
perjantaina, lokakuuta 03, 2008
3.10.08 Hanoi, Vietnam
Saavuttiin hanoihin. lampoa noin 30c. toisella puolella katua hostellista paikka jossa myydaan kaljaa 13senttia tuopilta. tullaan viihtyyn.
torstaina, lokakuuta 02, 2008
02.10.08 Nanning, Kiina
Nanningista paivaa. Kapitalistinen kommunistivaltio on juuri sita milta se kuulostaa. kaikki on rahan peraan yhteishengessa :O
Pekingista hyokattiin shanghaigin jossa piti olla Aasian, ellei koko maailman, paras yoelama. parit klubit tuli kaytya kattelee ja kyllahan se meno hyvaa oli. Yhdella klubilla tavattiin jenkki joka oli asunut kiinassa 5 vuotta. klubi oli aivan liian taynna ja nikolla ei tanssijalka vipattanut niin kyseltiin parempaa paikkaa. Mukavahko heppu vei meidat pimealle kadulle jossa nakyi vain 2 taksia ja muutama heppu tupakalla. Yhden oven takaa avautui vanha pommisuoja, hyva maara ihmisia ja dub, dub-step, drum 'n bass dj'ta pyorittamassa levyja. Loppuyo meni lattialla pomppiessa ja meno oli kovaa.
Aamulla herailtiin pieneen paansarkyyn ja mietiskeltiin etta mikaan ei paranna krapulaa paremmin kuin raitis ilma. shanghain 16 miljoonan ihmisen teknometropolin kaduilla virtasi kaasuja sen verran etta sarky vain paheni, karkuun oli paastava. Katsahdettiin ylospain ja nahtiin sellast 470metria korkia torni. paukahdettiin sinne kattelee maisemia. ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Oriental_Pearl_Tower ). Oltiin kuultu etta shanghai on maailman korkein kaupunki. piti paikkansa.
nyt aletaan olemaan jo lahella itse matkan kohdetta, kaakkois-aasiaa. tultiin junalla 2300 tanne nanningiin, kumpikin alko nauraa ku astuttiin ulos junasta. klo 23.00 taalla oli 28c lampoa. Otettiin taksi hostellille, josta kaytiin hakemassa 300metrin paasta iltapalaa. takaisin tullessa kummallakin marka paita taman 600 metrin matkan johdosta.
Huomenna lahtee bussi vietnamiin jossa piti olla kuukauden paivat ja ottaa rennosti. piti maata riippumatossa ja lukea kirjaa ilman hatapaivaa, MUTTA. Mutta ei oltu otettu huomioon talla hetkella meneillaan olevaa taifuunikautta, viikko sitten hanoin paikkeille oli iskenyt taifuuni joka oli pakottanut ihmiset vuorille, tuhonut teita ja tappanut n. 60 ihmista. vituiks meni vietnam. tana vuonna taifuuneita on kaynyt mestoilla 5 kappaletta ja ennustettu etta viela tulee 5-6. Seuraava on jo matkalla ja osuu n. viikon-kahden paasta. Taytyy kattella jos loytyy hyva sisamaaresortti johon iskeytya, mutta voi olla etta lahdetaan parin viikon sisalla sielta kambodzaan.
Antille: suunniteltiin etta ollaan nikon kanssa kambodzassa siihen asti etta tulet, 4-2 viikkoa ennen ku tuut lahden thaimaahan sua vastaan ja niko lahtee edella laosiin kattelee jonkun paikan. ilmotteles mita haluat tehda ni niko kattelee sellasen paikan. temppeleita, vuoria, trekkausta, riippumattoa vai luonnonpuistoja?
jos kiinnostaa mika meidan yleismielipide on ollut maista niin
Venaja: 5 (punanen tori oli ok)
Mongolia: kasi
Kiina: kasi
Toisaalta, 5 viikkoa ja kolme maata ni aika suppea on ollut mita on tehty ja nahty. olis enemman rahaa niin vois naissa kalliimmissa maissa olla kauemmin. Molemmat ois tykannyt jaada kiinaan viela pidemmaksi aikaa mut taalla on juhlaviikko ja kaikki paikat on kiinni, viisumit vanhenee sunnuntaina kun maanantaina saatas pidennys, ei onnaa :(
http://maps.google.fi/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&msa=0&msid=114952369614599284823.000457b75e6f20eba9a68&ll=28.690588,110.654297&spn=35.664598,56.25&z=4
nikor
Pekingista hyokattiin shanghaigin jossa piti olla Aasian, ellei koko maailman, paras yoelama. parit klubit tuli kaytya kattelee ja kyllahan se meno hyvaa oli. Yhdella klubilla tavattiin jenkki joka oli asunut kiinassa 5 vuotta. klubi oli aivan liian taynna ja nikolla ei tanssijalka vipattanut niin kyseltiin parempaa paikkaa. Mukavahko heppu vei meidat pimealle kadulle jossa nakyi vain 2 taksia ja muutama heppu tupakalla. Yhden oven takaa avautui vanha pommisuoja, hyva maara ihmisia ja dub, dub-step, drum 'n bass dj'ta pyorittamassa levyja. Loppuyo meni lattialla pomppiessa ja meno oli kovaa.
Aamulla herailtiin pieneen paansarkyyn ja mietiskeltiin etta mikaan ei paranna krapulaa paremmin kuin raitis ilma. shanghain 16 miljoonan ihmisen teknometropolin kaduilla virtasi kaasuja sen verran etta sarky vain paheni, karkuun oli paastava. Katsahdettiin ylospain ja nahtiin sellast 470metria korkia torni. paukahdettiin sinne kattelee maisemia. ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Oriental_Pearl_Tower ). Oltiin kuultu etta shanghai on maailman korkein kaupunki. piti paikkansa.
nyt aletaan olemaan jo lahella itse matkan kohdetta, kaakkois-aasiaa. tultiin junalla 2300 tanne nanningiin, kumpikin alko nauraa ku astuttiin ulos junasta. klo 23.00 taalla oli 28c lampoa. Otettiin taksi hostellille, josta kaytiin hakemassa 300metrin paasta iltapalaa. takaisin tullessa kummallakin marka paita taman 600 metrin matkan johdosta.
Huomenna lahtee bussi vietnamiin jossa piti olla kuukauden paivat ja ottaa rennosti. piti maata riippumatossa ja lukea kirjaa ilman hatapaivaa, MUTTA. Mutta ei oltu otettu huomioon talla hetkella meneillaan olevaa taifuunikautta, viikko sitten hanoin paikkeille oli iskenyt taifuuni joka oli pakottanut ihmiset vuorille, tuhonut teita ja tappanut n. 60 ihmista. vituiks meni vietnam. tana vuonna taifuuneita on kaynyt mestoilla 5 kappaletta ja ennustettu etta viela tulee 5-6. Seuraava on jo matkalla ja osuu n. viikon-kahden paasta. Taytyy kattella jos loytyy hyva sisamaaresortti johon iskeytya, mutta voi olla etta lahdetaan parin viikon sisalla sielta kambodzaan.
Antille: suunniteltiin etta ollaan nikon kanssa kambodzassa siihen asti etta tulet, 4-2 viikkoa ennen ku tuut lahden thaimaahan sua vastaan ja niko lahtee edella laosiin kattelee jonkun paikan. ilmotteles mita haluat tehda ni niko kattelee sellasen paikan. temppeleita, vuoria, trekkausta, riippumattoa vai luonnonpuistoja?
jos kiinnostaa mika meidan yleismielipide on ollut maista niin
Venaja: 5 (punanen tori oli ok)
Mongolia: kasi
Kiina: kasi
Toisaalta, 5 viikkoa ja kolme maata ni aika suppea on ollut mita on tehty ja nahty. olis enemman rahaa niin vois naissa kalliimmissa maissa olla kauemmin. Molemmat ois tykannyt jaada kiinaan viela pidemmaksi aikaa mut taalla on juhlaviikko ja kaikki paikat on kiinni, viisumit vanhenee sunnuntaina kun maanantaina saatas pidennys, ei onnaa :(
http://maps.google.fi/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&msa=0&msid=114952369614599284823.000457b75e6f20eba9a68&ll=28.690588,110.654297&spn=35.664598,56.25&z=4
nikor
torstaina, syyskuuta 25, 2008
25.9.08 peking, kiina
On jotain asioita mita ihmismieli ei voi kasittaa. yksi on kiinan paakaupungin massiivisuus ja kauneus, kauneus varmaan osaksi urheilukisojen takia. kaytiin eilen temple of heavenilla ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Taivaan_temppeli ), tanaan taivaallisen rauhan aukiolla ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Taivaallisen_rauhan_aukio ), kielletyssa kaupungissa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kielletty_kaupunki) , seka sen takana sijaitsevassa puistossa. En pysty selittamaan tunnetta joka valtasi meidat. Itku ilosta on ehka lahimpana. turha edes yrittaa selittaa. ainoa keino on tulla itse katsomaan.
Huomenna kohti shanghaita jonne saapuessamme olemme taas n. 1000km lahempana reissun paakohdetta, kaakkois-aasiaa. Matkalukemiseksi loytyy maon pieni punainen kirja.
Henkalle: busseja lahtee ilmeisesti noin 30min valein joista ensimmainen lahti 1600. Heikon kiinan takia en oo ihan varma mutta nain paateltiin. asemmalla aivan loistava lounge. suosittelen.
Antille: nikoj vastailee matkakysymyksiin tonne asiaa nikoilta juttuun tj ku pyorinyt ennenkin siellapain. se ei oo koneella just nyt.
sijainti ja reitti: http://maps.google.fi/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&msa=0&msid=114952369614599284823.000457b75e6f20eba9a68&ll=60.651647,29.53125&spn=10.629289,28.125&z=5
Huomenna kohti shanghaita jonne saapuessamme olemme taas n. 1000km lahempana reissun paakohdetta, kaakkois-aasiaa. Matkalukemiseksi loytyy maon pieni punainen kirja.
Henkalle: busseja lahtee ilmeisesti noin 30min valein joista ensimmainen lahti 1600. Heikon kiinan takia en oo ihan varma mutta nain paateltiin. asemmalla aivan loistava lounge. suosittelen.
Antille: nikoj vastailee matkakysymyksiin tonne asiaa nikoilta juttuun tj ku pyorinyt ennenkin siellapain. se ei oo koneella just nyt.
sijainti ja reitti: http://maps.google.fi/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&msa=0&msid=114952369614599284823.000457b75e6f20eba9a68&ll=60.651647,29.53125&spn=10.629289,28.125&z=5
keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008
24.09 Peking, Kiina
Voi arrin murrin porrin mika bussimatka mongolian ja kiinan rajalta pekingiin. Onnistuimme kaikkien turistiminibussimatkoja kauppaavien ihmisten keskelta sujahtamaan sikalaiselle bussi asemalle josta saimme liput Sleeper bussiin mutta siihen hyva onni sitten loppuikin. Bussin pedit oli tietysti suunniteltu paikallisille mitoille ja viela niin etta jalat laitetaan edessa nukkuvan paan alle. Hyva systeemi sinaansa mutta kun tila ei riittany siltikaan ja jalkoja olis tarvinnu koukistella mika ei onnistunu siel pienessa kolossa ni oli pakko erittaa saade pilvensyrjasta kiinni noin 130 com pitkassa pedissa. Ja vuodatus jatkuu sotanorsun morkkaamisella. Sellanen prkl tuli viereiseen punkaan ja alko kuorsata miellyttavasti noin 5 minuutin korottelun jalkeen. Illan hamartyessa tuli esiin silti matkan pahin perkele, eli paikallinen viinamaen mies joka vetasi kohtuullisen tanakat humalatilat ja yritti kommunikoida kanssani ensin kiinaksi ja sitten huutamalla kiinaksi. Loppujenlopuksi puhe meni yleiseksi molinaksi joka oli vain ajoittain osoittettu minulle ja silloin huomioni oli pakka kalastaa tanakasti ravistamalla. Onneksi uni kaappasi mihen mutta silti riivaamis ylitykset jatkui, valilla han nosti kengat paalleni ja valilla haisi vain pahlta ja juuri kun olin horvahtamassa niin peittoni meinasi kadota. Yo bussi osottautuikin oletettua nopeammaksi ja olimme pekingissa perrilla n 03.30 lahdettyamme n 12h aikaissemmin. Nyt otimme opiksemma emmeka varanneet mitaan nukkumapaikkoja yojunaan kohti shanghaita vaan otimme miehekkaasti seisomapaikat talle n 1000km matkalle.
Ja jotta matkan edistymista olisi mahdollisimman helppo seurata niin palatkaamme venajan ja mongolian tunnelmiin ja tarkemmin ottaenniiden paihdekkulttuuriin. venalainen juomakulttuuri lienee kaikkille jollakinlailla tiedossa mutta haluaisin nostaa esille eraan spesiaalin tuotteen jonka allekkirjoittanut empiiristen tutkimusten kautta totesi erittain tehokkaaksi. Kyseinen venajan juomakulttuurin helmi on halpisolut nimelta oxota. Hevosvoimia tassa nektarissa on 8 kieppeissa ja puolenlitran purtilo maiksoi n. 50s. Junamatkan huolet siis katosivat kohtuulisen perusteellisesti jo euron kustannuksilla. Mongolialainen poihdekultuuri taas muistutti monilta osin suomalaaista vastaavaa eli oksentelevia ihmisia nakyi ulan batorin kaduilla saannollisin valiajoin ja maaseudulla taas vedettiin paa tayteen kylmassa yksinaisyydessa. Perinteikkaasti paihtyminen on suritettu hevosenmaitokiljulla eli airagilla ja siita tislaamalla tehdylla n. 20% juomalla nimelta arhi joka tarkoittaa nykyisellaan myos teollista vodkaa joka onkin syrjayttanyt paljolti perinteiset elaman kuolletus eliksiirit.
Sit vil summa summaarumit mongooliasta. Eli maa jos on helvetisti ei mitaan+lampaita ja se jos mika on siistii. Jostain jumalan oikusta sin on silti eksyny yks miljoonan ihmisen kaupunki jonka keskusta on cozy ja tynna taskuvarkaita ja ryostelijoita. Tavattiin henk koht ehka 5 ihmist jolta lahteny rahat taskust ja 2 jotka kidnapattu autoon. Kaikki enemman matkanneet oli myos sita mielt et ei missaan muul tapahdu yht paljon moista. Tein silti itse tutkimusta asiasta ja pidin kokoajan feikki lompakkoa takataskusta siten et pari setelia pilkisti sielta eika sita kukaan vieny.
Joten kyl tossakin maas parjaa jos ei mee kamera ja mp3 soitin nakyvilla merkkivaatteis hortoilemaan paakadulle klo 5 yolla. Kavin jopa muutaman kilometrin kierroksen batorin slummissa eika siellakaan ollu mitaan ongelmaa itse asiassa pain vastoin, koikki vastaan tuliat oli ensin hiukan hamillaan et mita v* toi taal tekee ja sit ne hymyili ja nyokkas.
Paikalliset oli muutenkin erittain ystavallisia vaik meille vakuuteltiin et vanhemmat ihmiset kattoo lankkareita kieroon. Mut toisaalta vaikutti silt et nuorempi polvi ihailee kaikkee mika on lannesta. Ja mongoolialainen sapuska on muuten paljolti kans suomalaisen makusta paitsi et posuu ei saa mistaan ja riisi ja nuudelit on perunan sijasta kova juttu. Ub toki vilisi kaiken tyylisia ravintoloita ja kahviloita Esim korealaiset kiinalaiset ja ranskalaiset einestyspaikat oli katukuvas hyvin esilla ja pienel vaival sielt loytaa vaik irkku pubin
Kaikki erajormat siis mongooliaan viela kun siel on hiukan paikallisia tapojakin jaljella.
niin ja unohtu reissu postista et nahtiin muten kotkia. pikkulintuja. meille vaitettiin et ne metsastelee sillon tallon vuohia. :o
inffot viel henkalle et erlianissa asemalta yks kortteli suoraan pois asemalt sit kaks oikeelle ja sit taas yks vasemmalle. Kandee kysyy koska perilla ni voi hengat bussiasemal (mukava lounge siel) ja lahtee sillee et oot yon matkal
T:jopo
Ja jotta matkan edistymista olisi mahdollisimman helppo seurata niin palatkaamme venajan ja mongolian tunnelmiin ja tarkemmin ottaenniiden paihdekkulttuuriin. venalainen juomakulttuuri lienee kaikkille jollakinlailla tiedossa mutta haluaisin nostaa esille eraan spesiaalin tuotteen jonka allekkirjoittanut empiiristen tutkimusten kautta totesi erittain tehokkaaksi. Kyseinen venajan juomakulttuurin helmi on halpisolut nimelta oxota. Hevosvoimia tassa nektarissa on 8 kieppeissa ja puolenlitran purtilo maiksoi n. 50s. Junamatkan huolet siis katosivat kohtuulisen perusteellisesti jo euron kustannuksilla. Mongolialainen poihdekultuuri taas muistutti monilta osin suomalaaista vastaavaa eli oksentelevia ihmisia nakyi ulan batorin kaduilla saannollisin valiajoin ja maaseudulla taas vedettiin paa tayteen kylmassa yksinaisyydessa. Perinteikkaasti paihtyminen on suritettu hevosenmaitokiljulla eli airagilla ja siita tislaamalla tehdylla n. 20% juomalla nimelta arhi joka tarkoittaa nykyisellaan myos teollista vodkaa joka onkin syrjayttanyt paljolti perinteiset elaman kuolletus eliksiirit.
Sit vil summa summaarumit mongooliasta. Eli maa jos on helvetisti ei mitaan+lampaita ja se jos mika on siistii. Jostain jumalan oikusta sin on silti eksyny yks miljoonan ihmisen kaupunki jonka keskusta on cozy ja tynna taskuvarkaita ja ryostelijoita. Tavattiin henk koht ehka 5 ihmist jolta lahteny rahat taskust ja 2 jotka kidnapattu autoon. Kaikki enemman matkanneet oli myos sita mielt et ei missaan muul tapahdu yht paljon moista. Tein silti itse tutkimusta asiasta ja pidin kokoajan feikki lompakkoa takataskusta siten et pari setelia pilkisti sielta eika sita kukaan vieny.
Joten kyl tossakin maas parjaa jos ei mee kamera ja mp3 soitin nakyvilla merkkivaatteis hortoilemaan paakadulle klo 5 yolla. Kavin jopa muutaman kilometrin kierroksen batorin slummissa eika siellakaan ollu mitaan ongelmaa itse asiassa pain vastoin, koikki vastaan tuliat oli ensin hiukan hamillaan et mita v* toi taal tekee ja sit ne hymyili ja nyokkas.
Paikalliset oli muutenkin erittain ystavallisia vaik meille vakuuteltiin et vanhemmat ihmiset kattoo lankkareita kieroon. Mut toisaalta vaikutti silt et nuorempi polvi ihailee kaikkee mika on lannesta. Ja mongoolialainen sapuska on muuten paljolti kans suomalaisen makusta paitsi et posuu ei saa mistaan ja riisi ja nuudelit on perunan sijasta kova juttu. Ub toki vilisi kaiken tyylisia ravintoloita ja kahviloita Esim korealaiset kiinalaiset ja ranskalaiset einestyspaikat oli katukuvas hyvin esilla ja pienel vaival sielt loytaa vaik irkku pubin
Kaikki erajormat siis mongooliaan viela kun siel on hiukan paikallisia tapojakin jaljella.
niin ja unohtu reissu postista et nahtiin muten kotkia. pikkulintuja. meille vaitettiin et ne metsastelee sillon tallon vuohia. :o
inffot viel henkalle et erlianissa asemalta yks kortteli suoraan pois asemalt sit kaks oikeelle ja sit taas yks vasemmalle. Kandee kysyy koska perilla ni voi hengat bussiasemal (mukava lounge siel) ja lahtee sillee et oot yon matkal
T:jopo
perjantaina, syyskuuta 19, 2008
20.9 ulan bator
Terveiset taas kahdelta punapersepaviaanilta. Olemme saapuneet taas 6 pv puusatulassa istuskelun jalkeeen tanne nk. sivistyksen eli lansimaalaistyylisen hedonismin pariin. Heti hostelliin mennessame meille todettiin et menkaa suihkuun ja akkia. Ihan ymmarrettavaa toki, kun suihkua ei jurtassa ollu ja paiva aktiviteetteihin kuului muunmuassa paskan lapiointia =) Pieni paimentolaiselamaan tutustumisemme onnistui kaikin puolin odotusten mukaan. Aivan sairaan siistia siis oli. Maisemat olivat aivan yyberaalisen kasittamattoman hienoja, vaihdellen aina kumpulevasta arosta rosoisten vuorten kautta hiekka dyyneihin. Eka hiekkamyrkykin tuli koettua ja temeilla elikkas kyttyraselilla ratsastettiin jonnin verran, toki heposet kavi jopa niin tutuiks, etta viimisina paivina laukkailtiin auringonlaskuun kuin lucky luke ikaan. Paimentolais elamasta jai paalimmaisena kateen miten tarkkaan kaikki kaytetaan. Lanta kuivattiin ja poltettiin kaminassa, luut halkaistiin ja syotiin luuytimetkin ja jopa perunan kuoret kuivattiin poltettavaksi. Vaikka kuulostaa karulta, niin tosiasiassa moderni mailma on tunkeutunut jo mongolian aroillekkin, hevosen ohella kulkupeleina oli moottoroituja harpattimia ja aurinko paneeleitakin nakyi jurttien vieressa. Itse elelimme tyysti isantiemme ehdoilla joten vegetaariset elamantavat on menny pahasti romukoppaan, mut ompahan tosi luomua ja eihan taalla mitaan voi hiekasessa maassa viljellakkaan. <--omantunnon tyynnyttelya) Maidosta noi paimentolaiset osas kans valmistaa ihan mita vaan, mut kumma kylla eivat syoneet juustoa eivatka juoneet maitoa.
Tanaan olaan taas oltu kaytannon asioiden perissa ja kylla, saimme Kiinan viisumin kolmen tunnin uuvuttavan jonottamisen (lue porukassa tunkemisen) jalkeen. Sen jalkeen kavimme paikallisenssa vege paikassa syomassa tuoretta salaattia. Mums!
Seuraavat terveiset olletenkin kiinasta.
ps kysymyksiin vastaillaan asiaa nikoilta otsikon alla.
t. jopo
Tanaan olaan taas oltu kaytannon asioiden perissa ja kylla, saimme Kiinan viisumin kolmen tunnin uuvuttavan jonottamisen (lue porukassa tunkemisen) jalkeen. Sen jalkeen kavimme paikallisenssa vege paikassa syomassa tuoretta salaattia. Mums!
Seuraavat terveiset olletenkin kiinasta.
ps kysymyksiin vastaillaan asiaa nikoilta otsikon alla.
t. jopo
perjantaina, syyskuuta 12, 2008
12.9 Ulan Bator, Mongolia
SUCCES!
viisumit lahti kasittelyyn ja voidaan noutaa ne ensi viikon perjantaina. whoopidoopidei. sitten vaan lepailemaan ja valmistautumaan huomenna alkavaan nomad-elamaan.
Niko R, edellinen postaus myos nikor
viisumit lahti kasittelyyn ja voidaan noutaa ne ensi viikon perjantaina. whoopidoopidei. sitten vaan lepailemaan ja valmistautumaan huomenna alkavaan nomad-elamaan.
Niko R, edellinen postaus myos nikor
torstaina, syyskuuta 11, 2008
11.9 Ulan Bator, mongolia
Noniin. Alkaa pikkuhiljaa kiire olemaan ohi mongoliassa. Kauhee saato viisumien kanssa. Keskiviikkona kaytiin yrittamassa pistaa viisumia hakuun, mutta ei oltu muistetti ottaa lentolipusta kopiota. Muista dokumenteista oli kylla kopiot. Virkailijan selan takana oli kylla kopiokone, mutta ei kuulemma kuulu kopiointi niiden vastuulle.
Elikkas. Ollut hyvinkin tapahtumarikas viikko eika ole ehtinyt, eika jaksanut uupumisen takia kirjotella mitaan. Tavattiin irkutskissa Amerikkalainen David jonka kanssa mentiin samaan huoneeseen junassa. Ajateltiin sitten hiukan ottaa rauhottavia yojuomia jotta tulee uni paremmin. Hetken kuluttua ajateltiin etta voitas lahtea tutkimaan etta ketas muita junassa on. Noh sieltahan loyty sama porukka kenen kanssa oltiin 76h moskovasta irkutskiin samassa junassa. Kun muut vasyivat ja menivat tutimaan, lahdettiin Davidin kanssa viela juomaan muutamat vaunujen valiseen huoneeseen jossa oli rauhallista. Yht'akkia paikalle pamahti kolme venalaista pienessa humalassa. Hetken ruumiinkielen ja davidin pienoisen venajankielentaidon avulla selvitettiin etta heput olivat rajapoliiseja ja pyysivat meidat juomaan vodkaa heidan kanssaan. mielenkiintoinen junamatka siis.
Saavuttiin Ulan Batoriin (mongolian paakaupunkiin jossa vielakin olemme http://maps.google.com/maps?f=q&hl=en&geocode=&q=ulan+bator&ie=UTF8&ll=47.928306,106.922035&spn=53.259427,113.203125&z=3 ) ja juna-asemmalla meita odotti hostellin auto joka toi meidat tanne kampille. Oltiin oltu reissussa siis noin viikko tahan mennessa. Kolmestaan mietittiin etta ollaan yli puolet matkasta oltu junassa joten olisi aika vahan tuulettua. Paatettiin lahtea illalla syomaan ja jonnekkin iltaelamaa katselemaan. David valitettavasti poistui keskuudestamme tanaan pekingin suuntaan. Mukava heppu nimittain.
Seuraavana paivana alkoi sitten taas matkan aherrus ja alettiin saatamaan Kiinan viisumien kanssa. Selvisi etta olympialaisten takia viisumien saantia oli vaikeennettu. 30 paivan viisumin saadakseen pitaa olla kahtena kappaleena: matkalippu kiinaan, matkalippu kiinasta ulos, Pankin tilitiedot joista pitaa nakya etta paivaa kohden pitaa olla vahintaan 100dollaria, passi, passikuva, todistus majoituksen varauksesta ensimmaiseksi kolmeksi yoksi.
Ongelma nro1: hostellissa ei ole tulostinta joten piti etsia nettikahvila saadakseni tilitiedot. Vaikea ehka uskoa mutta mongolian paakaupunki on niin rikas etta ihmisilla on oma netti melkein joka talossa, joten nettikahviloita ei paljoa ole. loydettiin sitten yksi nettikahvila jossa saadettiin asian kanssa hetki jos toinenkin.
Ongelma nro2: Netista ei saa varattua juna- tai bussilippuja. kaksi tai kolme paivaa sitten kyseltiin ja saadettiin etta saadaan kyyti ulos kiinasta. Hostellissa eras suomalainen tiesi sanoa etta taalla on yksi lentotoimisto jonka lentolipun voi peruttaa 30eurolla 3paivaa ennen lennon lahtoa. kaytiin sitten ostamassa lentoliput. Ja kunhan saadaan viisumit kiinan lahetystosta kaydaan peruuttamassa ne.
Onglema nro3: ilmeisesti pankkitiedot pitaisivat olla viralliset, leimat jne pankista. mutta hetken keskustelun ja todistelun jalkeen kelpasi itse tulostetut
ongelma nro4: niko varasi vaarat paivat hostellista, varaus alkoi samana paivana kun lahdemme mongoliasta ja loppuu samana paivana kun saavumme kiinaan, kirjoteltiin pieni selitys asiasta varauspaperiin ja ilmotettiin hostelliin etta sattupa vahinko.
Keskiviikkona kaytiin sitten viemassa paperit kiinan lahetystoon. oltiin viimeiset jotka paasivat sisalle jonotuksen jalkeen ennen kuin paikka meni kiinni. Paperit ojennettiin suoraan takaisin koska puuttui kopio lentolipusta. Nyt _pitaisi_ olla kaikki tavarat ja paperit jne. viisumia varten.
Viisumisaadon jalkeen ajateltiin lahtea leputtamaan hermoja hieman ja paatettiin viiden suomalaisen kanssa (2 miesta, 1 mies ja 1 nainen, ja 1 mies porukat meidan lisaksi) lahtea syomaan laheiseen ravintolaan. Syotiin hyvin ja ilta sujui muutenkin ilman suurempia ongelmia. Ruuan jalkeen lahdettiin sitten paikalliseen viela parille oluelle. Paatettiin yhden suomalaisen hepun kanssa ostaa pullo vodkaa viela oluiden lisaksi. 7 ihmista ja 0.5l vodkaa meni vahan turhankin nopeasti sen suurempia humalatiloja joten paatettiin lahtea 24h kauppaan ostamaan viela muutamat ja hostelliin jatkoille. Ilta meni hyvin ja tanaan vain lepailty ja otettu rennosti (eka paiva ilman yhtaan mitaan saatoa!).
Tulevasta ohjelmasta sen verran etta ylihuomenna lahdetaan mongolian maaseudulle. Mongolia on maailman harvaan asutuin maa jossa on vielakin vahva nomad-kulttuuri. paatettiin lahtea kahden suomalaisen kanssa puoliksi itsenaiselle ja puoliksi jarjestetylle matkalle maaseudulle. http://www.gertoger.org/mongolia-community-based-nomadic-eco-travel-tours-trips-homestay-visits/mongolia-live-learn-travel-homestay-visits-packages-prices.html . matka kestaa 6 paivaaja 5 yota. Meidat viedaan ekaan perheeseen maaseudulle jonka jalken ollaan "omillamme" perheiden kanssa. perheet toimivat oppaina ja opettavat meille kulttuuriaan. muita lansimaalaisia meidan lisaksemme ei ole. ja yksikaan heista ei puhu sanaakaan englantia joten tulee olemaan mielenkiintoista. 2 paivaa aina perheen luona ja sitten vaihdetaan perhetta. matkat taitetaan hevosilla tai kameleilla. kirjotellaan siita sitten jalkeenpain kun tullaan takas keskiviikko-torstai yolla.
Ja niille jotka eivat tieda mongoliasta paljoa, kuten en myoskaan mina enne tanne tuloa. jokainen puhuu taalla englantia ja ovat erittain mukavia turisteja kohtaa. mongolia vs. venaja 4-0. ollaan viihdytty taalla tosi hyvin vaikka aiottu 3-5 paivan viipyminen nayttaa nyt venyvan 3-4vkon pituiseksi. kirjotellaan taas sitte kun tullaan maaseudulta. Ja yritan kirjottaa useammin niin ei tarvi nain pitkia kirjottaa.
Antille PS. se tytto keta oli suomalaisessa seurueessa meidan kanssa oli lauran serkku sanna tukia. pieni maailma.
Elikkas. Ollut hyvinkin tapahtumarikas viikko eika ole ehtinyt, eika jaksanut uupumisen takia kirjotella mitaan. Tavattiin irkutskissa Amerikkalainen David jonka kanssa mentiin samaan huoneeseen junassa. Ajateltiin sitten hiukan ottaa rauhottavia yojuomia jotta tulee uni paremmin. Hetken kuluttua ajateltiin etta voitas lahtea tutkimaan etta ketas muita junassa on. Noh sieltahan loyty sama porukka kenen kanssa oltiin 76h moskovasta irkutskiin samassa junassa. Kun muut vasyivat ja menivat tutimaan, lahdettiin Davidin kanssa viela juomaan muutamat vaunujen valiseen huoneeseen jossa oli rauhallista. Yht'akkia paikalle pamahti kolme venalaista pienessa humalassa. Hetken ruumiinkielen ja davidin pienoisen venajankielentaidon avulla selvitettiin etta heput olivat rajapoliiseja ja pyysivat meidat juomaan vodkaa heidan kanssaan. mielenkiintoinen junamatka siis.
Saavuttiin Ulan Batoriin (mongolian paakaupunkiin jossa vielakin olemme http://maps.google.com/maps?f=q&hl=en&geocode=&q=ulan+bator&ie=UTF8&ll=47.928306,106.922035&spn=53.259427,113.203125&z=3 ) ja juna-asemmalla meita odotti hostellin auto joka toi meidat tanne kampille. Oltiin oltu reissussa siis noin viikko tahan mennessa. Kolmestaan mietittiin etta ollaan yli puolet matkasta oltu junassa joten olisi aika vahan tuulettua. Paatettiin lahtea illalla syomaan ja jonnekkin iltaelamaa katselemaan. David valitettavasti poistui keskuudestamme tanaan pekingin suuntaan. Mukava heppu nimittain.
Seuraavana paivana alkoi sitten taas matkan aherrus ja alettiin saatamaan Kiinan viisumien kanssa. Selvisi etta olympialaisten takia viisumien saantia oli vaikeennettu. 30 paivan viisumin saadakseen pitaa olla kahtena kappaleena: matkalippu kiinaan, matkalippu kiinasta ulos, Pankin tilitiedot joista pitaa nakya etta paivaa kohden pitaa olla vahintaan 100dollaria, passi, passikuva, todistus majoituksen varauksesta ensimmaiseksi kolmeksi yoksi.
Ongelma nro1: hostellissa ei ole tulostinta joten piti etsia nettikahvila saadakseni tilitiedot. Vaikea ehka uskoa mutta mongolian paakaupunki on niin rikas etta ihmisilla on oma netti melkein joka talossa, joten nettikahviloita ei paljoa ole. loydettiin sitten yksi nettikahvila jossa saadettiin asian kanssa hetki jos toinenkin.
Ongelma nro2: Netista ei saa varattua juna- tai bussilippuja. kaksi tai kolme paivaa sitten kyseltiin ja saadettiin etta saadaan kyyti ulos kiinasta. Hostellissa eras suomalainen tiesi sanoa etta taalla on yksi lentotoimisto jonka lentolipun voi peruttaa 30eurolla 3paivaa ennen lennon lahtoa. kaytiin sitten ostamassa lentoliput. Ja kunhan saadaan viisumit kiinan lahetystosta kaydaan peruuttamassa ne.
Onglema nro3: ilmeisesti pankkitiedot pitaisivat olla viralliset, leimat jne pankista. mutta hetken keskustelun ja todistelun jalkeen kelpasi itse tulostetut
ongelma nro4: niko varasi vaarat paivat hostellista, varaus alkoi samana paivana kun lahdemme mongoliasta ja loppuu samana paivana kun saavumme kiinaan, kirjoteltiin pieni selitys asiasta varauspaperiin ja ilmotettiin hostelliin etta sattupa vahinko.
Keskiviikkona kaytiin sitten viemassa paperit kiinan lahetystoon. oltiin viimeiset jotka paasivat sisalle jonotuksen jalkeen ennen kuin paikka meni kiinni. Paperit ojennettiin suoraan takaisin koska puuttui kopio lentolipusta. Nyt _pitaisi_ olla kaikki tavarat ja paperit jne. viisumia varten.
Viisumisaadon jalkeen ajateltiin lahtea leputtamaan hermoja hieman ja paatettiin viiden suomalaisen kanssa (2 miesta, 1 mies ja 1 nainen, ja 1 mies porukat meidan lisaksi) lahtea syomaan laheiseen ravintolaan. Syotiin hyvin ja ilta sujui muutenkin ilman suurempia ongelmia. Ruuan jalkeen lahdettiin sitten paikalliseen viela parille oluelle. Paatettiin yhden suomalaisen hepun kanssa ostaa pullo vodkaa viela oluiden lisaksi. 7 ihmista ja 0.5l vodkaa meni vahan turhankin nopeasti sen suurempia humalatiloja joten paatettiin lahtea 24h kauppaan ostamaan viela muutamat ja hostelliin jatkoille. Ilta meni hyvin ja tanaan vain lepailty ja otettu rennosti (eka paiva ilman yhtaan mitaan saatoa!).
Tulevasta ohjelmasta sen verran etta ylihuomenna lahdetaan mongolian maaseudulle. Mongolia on maailman harvaan asutuin maa jossa on vielakin vahva nomad-kulttuuri. paatettiin lahtea kahden suomalaisen kanssa puoliksi itsenaiselle ja puoliksi jarjestetylle matkalle maaseudulle. http://www.gertoger.org/mongolia-community-based-nomadic-eco-travel-tours-trips-homestay-visits/mongolia-live-learn-travel-homestay-visits-packages-prices.html . matka kestaa 6 paivaaja 5 yota. Meidat viedaan ekaan perheeseen maaseudulle jonka jalken ollaan "omillamme" perheiden kanssa. perheet toimivat oppaina ja opettavat meille kulttuuriaan. muita lansimaalaisia meidan lisaksemme ei ole. ja yksikaan heista ei puhu sanaakaan englantia joten tulee olemaan mielenkiintoista. 2 paivaa aina perheen luona ja sitten vaihdetaan perhetta. matkat taitetaan hevosilla tai kameleilla. kirjotellaan siita sitten jalkeenpain kun tullaan takas keskiviikko-torstai yolla.
Ja niille jotka eivat tieda mongoliasta paljoa, kuten en myoskaan mina enne tanne tuloa. jokainen puhuu taalla englantia ja ovat erittain mukavia turisteja kohtaa. mongolia vs. venaja 4-0. ollaan viihdytty taalla tosi hyvin vaikka aiottu 3-5 paivan viipyminen nayttaa nyt venyvan 3-4vkon pituiseksi. kirjotellaan taas sitte kun tullaan maaseudulta. Ja yritan kirjottaa useammin niin ei tarvi nain pitkia kirjottaa.
Antille PS. se tytto keta oli suomalaisessa seurueessa meidan kanssa oli lauran serkku sanna tukia. pieni maailma.
tiistaina, syyskuuta 09, 2008
9.9 Ulan Bator, Mongolia
tsadam!
mongoliassa siis ollaan, piti kirjotella pitkakin litania etta miten meni tapahtumarikas matka irkutskista ulan batoriin. 2h nyt istuttu koneella ja 2 paivaa yritetty paasta kiinaan. mutta olympialaisten takia sinne tiukennettiin saadoksia ja mongoliasta on erittain vaikea paasta sinne. Joten jatkamme tutkimuksia ja kirjotellaan sitten ku ehditaan. tanaan illalla ehkapa.
mongoliassa siis ollaan, piti kirjotella pitkakin litania etta miten meni tapahtumarikas matka irkutskista ulan batoriin. 2h nyt istuttu koneella ja 2 paivaa yritetty paasta kiinaan. mutta olympialaisten takia sinne tiukennettiin saadoksia ja mongoliasta on erittain vaikea paasta sinne. Joten jatkamme tutkimuksia ja kirjotellaan sitten ku ehditaan. tanaan illalla ehkapa.
torstaina, syyskuuta 04, 2008
4.9 Irkutsk, Venaja
Ulkona sataa kaatamalla :( piti menna kaymaan baikal-jarvella, mutta ollaanpa koko paiva hostellilla. http://fi.wikipedia.org/wiki/Baikal . Huomenna pitaisi olla about 20astetta lampoa ja poutaa ni mennaan varmaan poikkeamaa tuolla. Pitanee kattoa miten kiire tulee. 12.00 saadaan mongolian viisumi ja juna lahtee 2000-2100 aikaan jos saadaa viela lippu. Matkaa jarvelle n. 70km.
Hieman tietoa Irkutskista ja moskovasta: Hintataso noin 90-80% suomesta, joten ei turhan halpaa viela. Hostelleissa taalla pain yleensa keittiot joten rahaa voi saastaa tekemalla itse ruuat. Moskovassa oli hyytavan kylmaa, muistutti suomea. Taalla n. 20 astetta paivisin. Paikalliset ystavallisia ja puhuvat harvoin englantia. Virkailijatkaan eivat puhu englantia (edes paakaupungin kansainvalisella juna-asemalla), mutta eivat ole ystavallisia eivatka edes viitsi yrittaa auttaa etsimaan henkiloa joka osaisi. Kiitosta yhdelle nuoremman polven edustajalle joka tulkkasi meille junaliput moskovasta irkutskiin kahden tunnin lippujen metsastyksen jalkeen. Muut matkailijat ovat poikkeuksetta olleet mukavia. nakojaan jos ollaan turisteja keskenaan niin ollaan myos kavereita keskenaan.
Ennen irkutskia ei oltu nahty yhtaan suomalaista. Tultiin taalla hostelliin ja keskella huoneen lattiaa oli porilainen siwa-kassi. Hetken hammennyksen jalkeen selvisi etta koko hostellissa ei muita ollutkaan kuin suomalaisia. Kaikki kuitenkin lahtivat samana paivana ja nyt ollaan taas lontoon armoilla. harasoo.
Nikor
Hieman tietoa Irkutskista ja moskovasta: Hintataso noin 90-80% suomesta, joten ei turhan halpaa viela. Hostelleissa taalla pain yleensa keittiot joten rahaa voi saastaa tekemalla itse ruuat. Moskovassa oli hyytavan kylmaa, muistutti suomea. Taalla n. 20 astetta paivisin. Paikalliset ystavallisia ja puhuvat harvoin englantia. Virkailijatkaan eivat puhu englantia (edes paakaupungin kansainvalisella juna-asemalla), mutta eivat ole ystavallisia eivatka edes viitsi yrittaa auttaa etsimaan henkiloa joka osaisi. Kiitosta yhdelle nuoremman polven edustajalle joka tulkkasi meille junaliput moskovasta irkutskiin kahden tunnin lippujen metsastyksen jalkeen. Muut matkailijat ovat poikkeuksetta olleet mukavia. nakojaan jos ollaan turisteja keskenaan niin ollaan myos kavereita keskenaan.
Ennen irkutskia ei oltu nahty yhtaan suomalaista. Tultiin taalla hostelliin ja keskella huoneen lattiaa oli porilainen siwa-kassi. Hetken hammennyksen jalkeen selvisi etta koko hostellissa ei muita ollutkaan kuin suomalaisia. Kaikki kuitenkin lahtivat samana paivana ja nyt ollaan taas lontoon armoilla. harasoo.
Nikor
3.9 irkutsk, venaja
Tervehdys taas!
Nyt ollaan selvitty kunnialla irkutskiin, pesty kolmen paivan junahiet pois syoty muutakin ku pussikeittoa ja fiilis on taivaissa.
Pari kertausta viel Moskovankin tapahtumiin: elikkas oltiin hiukan huuli pyoreena ku astuttiin Moskovassa junasta ulos ilman minkaan asteist hajuu oikeestaan mistaan.
Tallusteltiin siin sit rinkat selas ympari pikkukupunkiin etsien hotellii, ravintolaa, nettikahvillaa tai jotain infoo ees kyseisist paikoist.
Paikalliset ei tietenkaan puhu sanaakaan lontoota tai ainakaan kukaan sellanen tyyppi jonka pitas prkl =). Loppujen lopuks netin avulla selvittiin hostelliin.
Kremlit ja punaset torit tuli katteltuu mut moskovan erikoisin sattumus oli et me jouduttiin metrotunnelissa pussikaljottelusta paikallisen miliisin huostaan mut ne paasti meidat heti pois ku ne hoksas et me oltii vaan peeloja eika osata sanaakaan venajaa. Kielitaidottomuus siis kunniaan!
niin juu ja antin teknisiin kysymyksiin vastaa meista toi viksumpi. Mut tohon hintatasoon voin kommentoid, et ei siel nyt niin tyyrist oo, mut kaikki liikkeet keskustas vaan on niin fiinei et mua ei varmaan paastettas ees sisalle niihin. Jatkamme Aasian valloitusta luultavasti vasta maanantaina koska mongolian konsulaatti oli sopivasti juurikin keskiviikkoisin kiinni.
Nikoj
Nyt ollaan selvitty kunnialla irkutskiin, pesty kolmen paivan junahiet pois syoty muutakin ku pussikeittoa ja fiilis on taivaissa.
Pari kertausta viel Moskovankin tapahtumiin: elikkas oltiin hiukan huuli pyoreena ku astuttiin Moskovassa junasta ulos ilman minkaan asteist hajuu oikeestaan mistaan.
Tallusteltiin siin sit rinkat selas ympari pikkukupunkiin etsien hotellii, ravintolaa, nettikahvillaa tai jotain infoo ees kyseisist paikoist.
Paikalliset ei tietenkaan puhu sanaakaan lontoota tai ainakaan kukaan sellanen tyyppi jonka pitas prkl =). Loppujen lopuks netin avulla selvittiin hostelliin.
Kremlit ja punaset torit tuli katteltuu mut moskovan erikoisin sattumus oli et me jouduttiin metrotunnelissa pussikaljottelusta paikallisen miliisin huostaan mut ne paasti meidat heti pois ku ne hoksas et me oltii vaan peeloja eika osata sanaakaan venajaa. Kielitaidottomuus siis kunniaan!
niin juu ja antin teknisiin kysymyksiin vastaa meista toi viksumpi. Mut tohon hintatasoon voin kommentoid, et ei siel nyt niin tyyrist oo, mut kaikki liikkeet keskustas vaan on niin fiinei et mua ei varmaan paastettas ees sisalle niihin. Jatkamme Aasian valloitusta luultavasti vasta maanantaina koska mongolian konsulaatti oli sopivasti juurikin keskiviikkoisin kiinni.
Nikoj
maanantaina, elokuuta 11, 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)